Murehtiminen on myrkkyä kehollemme. Se sairastuttaa kehomme ja lyhentää elinikäämme. Iso osa meistä murehtii menneitä ja hikoilee vasta edessä olevia haasteista. Tässä menemme herkästi niin pitkälle, että unohdamme elää tässä ja nyt, joka on lopulta se ainut hetki, johon voimme vaikuttaa.

Carnegien sanoma ei ole carpe diem, vaan hän hyvinkin suunnitelmallisesti käy läpi sen, millaisen elämän polun haluamme kulkea. Keitä me olemme? Mihin me olemme matkalla? Meidän tulee rakentaa selkeä ja kirkas tahtotila, jonka elämme todeksi hetki hetkellä nykyhetkessä.

Kirja käsittelee konkreettisia hyviä työkaluja, joista nostan tässä muutaman esiin. Työkalujen toimivuudesta Carnegie avaa esimerkin Rockefelleristä, joka sairastui murehtimiseen niin pahasti, että menettäessään multimiljonäärinä 150 € hänen piti käydä maaten. Ennen paranemistaan Rockefeller nukkui huonosti jos ollenkaan, hänelle ei ollut mahdollista syödä normaalia ruokaa ja ulkonäöltään hän näytti kymmeniä vuosia ikäistään vanhemmalta. Kun murehtiminen saatiin häneltä kitkettyä, hänestä tuli antelias ja elämästä nauttiva, onnellinen mies.

TYÖKALUT

Carnegie lähtee tilannekartoituksesta liikkeelle. Kaksi kysymystä:

1.       Miksi olen huolissani?

2.       Miten voin asiaa auttaa?

Rakenna aluksi paperille tilanne pelottomasti ja rehellisesti. Kirjoita auki kaikki mietteet ja käänteet, joilla rakennat mahdollisimman todenmukaisen tilannekuvan.

Kun meillä on tilannekuva selvillä tulee meidän tarkastella kaikki mahdolliset toimintamallit tilanteessa. Mihin minä voin vaikuttaa ja mitkä ovat todennäköiset lopputulemat kullakin toimintamallilla? Mikä on pahinta, mitä tilanteessa voi tapahtua? Kuinka todennäköistä tämä on? Mitä tämä pahin skenaario tarkoittaa minulle? Kun pahin, mitä voi tapahtua on selvillä ja kokee olevansa sujut tämän asian kanssa, huomaa kuinka mieli ja jännitys laukeavat.

 Voimme nyt päättää, mitä polkua lähdemme kulkemaan, kun ratkaisu on tehty ja mieli on levollinen. Näin pystyy taas laittamaan energian itse toiminnan korkeatasoiseen toteuttamiseen. Varmistaakseen, että saa aikaan paljon pahinta skenaariota parempaa. Huolestuneena, jännitteen alla suorituskykymme on hyvin vajavainen.

 

Tosiasioiden selville saaminen

Tosiasioiden analysointi

Ratkaisuun pääseminen, ja sitten toiminta ratkaisun mukaisesti.

 

Toiminta on paras lääke huolestumista vastaan, ja laittakaamme energiamme asioihin, joihin voimme vaikuttaa. Asiat, joihin emme voi vaikuttaa tulee laittaa lokeroon Niin on, eikä voi olla toisin. Meidän ei tule myöskään jäädä kiinni menneeseen. Ottakaamme siis  menneestä opit ja älkäämme sahatko sahajauhomme.

Väsymys altistaa huolille ja yksi väsymyksen pääsyy on ikävystyminen. Aivot eivät väsy, kun olet innostunut tekemisestäsi. Carnegie kehottaakin meitä löytämään itsellemme ammatin, josta pidämme, minkä tekemisestä innostumme ja missä tahdomme kehittyä. Kun työ on mielekästä ja innostavaa aivoistamme tulee ikiliikkujia. Muista kuitenkin levätä fyysistä kehoasi jo ennen kuin väsyt. Työn rytmitys, kuten mahdolliset vartin päiväunet tai kävely ulkoilmassa lounaalle toimivat hyvinä energian palauttajina. Alla neljä neuvoa, joita meidän tulisi noudattaa välttyäksemme turhilta murheilta työympäristössämme:

 

I NEUVO: Puhdistakaa työpöytänne kaikesta paperista, joita ette tarvitse käsillä olevassa tehtävässänne.

II NEUVO: Suorittakaa tehtävänne niiden tärkeysjärjestyksessä.

III NEUVO: Kun ratkaistavaksenne tulee jokin probleema, ratkaiskaa se heti, jos tunnette ratkaisun edellyttämät tosiasiat. Älkää siirtäkö ratkaisujanne yhä tuonnemmaksi.

IV NEUVO: Oppikaa organisoimaan, jännittämään asioita toisten tehtäväksi ja valvomaan suorituksia.

 

YHTEENVETO

Päämäärätietoisella nykyhetkessä elämisellä rakennetaan onnellinen elämä. Carnegie summaa elämänsä tärkeimmäksi opikseen sen, että tietää kuinka tärkeää on se, mitä ajattelemme. ”Jos tietäisin, mitä ajattelette, tietäisin keitä olette”, hän sanoo. Elämä on sitä, millaiseksi ajatuksemme sen tekevät. Carnegie kehoittaa meitä: ”Lukekaa historiaa! Yrittäkää katsella asioita tuhannen vuoden näkökulmasta ja havaita, kuinka vähäpätöisiä ovat omat vaikeutenne ikuisuuden perspektiivissä.”

– Sami Suominen

Dale Garnegie: Miten pääsen turhista huolista, 2017, WSOY

 

Vinkkaa kaverille!Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on LinkedInEmail this to someone

 

Tohtori Frank Lunz on rakentanut teoksen vaikuttamisesta. Hän on tutkinut vaikuttavan kielen elementtejä, ja millaisilla sanoilla on kommunikaatiossa merkitystä. Avaan alla kirjan mielestäni tärkeimmät opit; Lunzin kymmenen sääntöä tehokkaaseen kieleen, Orwellin kirjoitusopit, viestimuoto ja aikamme vaikuttavimmat sanat.

Lunz vertaa kieltä musiikkiin. Hänen mukaansa niissä on samat ainesosat. Rytmi, vetoomus, sävy ja aksentit. Kuinka kaiken kakofonian keskellä pidät huolen, että tulet kuulluksi?

 

Kymmenen sääntöä tehokkaampaan viestintään:

  1. Yksinkertaisuus: käytä maanläheisiä sanoja.
  2. Helppolukuisuus kuulijalle
  3. Lyhytaikaisuus: käytä lyhyitä lauseita
  4. “Minulla ei ollut aikaa kirjoittaa lyhyttä kirjettä, joten kirjoitin pitkän.” – Mark Twain.
  5. Uskottavuus on yhtä tärkeä kuin filosofia.
  6. Ihmisten pitää ostaa sanomasi uskoakseen sitä.
  7. Johdonmukaisuudella on merkitystä
  8. Kertaus, kertaus ja vielä kerran kertaus.
  9. Kyvyttömyys pitäytyä yhteen viestiin on ollut suuri tekijä luoden imagon rappeutumista.
  10. Uutuus: tarjoile jotain uutta.
  11. Testaa saako viestisi aikaan ”en tiennytkään sitä” -efektiä.
  12. Äänellä ja tekstuurilla on merkitystä
  13. Kielen ääni ja tuntuma pitää olla yhtä muistettava kuin sanat itsessään.
  14. Puhu visioiden tavoitteellisesti
  15. Ihmiset unohtavat sen mitä sanoit, mutta muistavat sen, mitä sait heidät tuntemaan.
  16. Visualisoi
  17. Maalaa lukijalle selkeä kuva. Esimerkki: M&M-makeiset “melts in your mouth, not in your hands.”
  18. Kysy kysymys
  19. Saa kuulija ajattelemaan.
  20. Luo konteksti ja selitä sen merkitys
  21. Sinun tarvitsee antaa kuulijalle ensin ”miksi” ennen kuin voit antaa hänelle ”siksi”, ”sen takia” tai ”jotta”.

 

Orwell Writingin neuvot:

  1. Älä koskaan käytä metaforaa, hymyä tai mielikuvaa, jonka olet tottunut näkemään painettuna.
  2. Älä koskaan käytä pitkää sanaa, kun lyhyt on käytettävissä.
  3. Jos on mahdollista jättää sana pois – poista se. Sis aina, kun sana ei ole välttämätön selkeyden tai sanoman kannalta.
  4. Älä koskaan käytä passiivia, mikäli voit ilmaista aktiivissa.
  5. Älä koskaan käytä ulkomaalaista lausetta, tieteellistä sanaa tai puhu jargonia, mikäli voit ilmaista saman jokapäiväisellä ilmauksella.
  6. Riko mikä tahansa näistä säännöistä mieluummin, kun sanot mitään hienostumatonta.

 

Ole viesti:

Sanomamme menee parhaiten perille, kun emme todistele sitä, vaan olemme toimimme itse viestinä. John Waynen tai Clint Eastwoodin roolihahmojen ei ole tarvinnut todistella erikseen, että he olivat kovia äijiä. Näyttelijät kävelivät, puhuivat ja elivät imagonsa mukaisesti; Eastwood toki edelleen. He personoivat olemuksensa kovaksi äijäksi. Tässä on tärkeää, että näytät, et vain puhu. Sama toimii myös silloin kun sanot ”kaksi plus kaksi”, mutta annat kuulijan itse sanoa itselleen ”neljä”. Näin muutat kuulijan passiivisesta kuulijasta aktiiviseksi osallistujaksi.

Sanat ja sanonnat, jotka muistamme:

Käyttämällä elokuvista tuttuja lainauksia, saamme rakennettua vahvoja muistijälkiä kuulijoihimme. Tässä pystytään hyödyntämään myös brändien mainoslauseita, kuten ”Just Do It” – Nike. Alla muutama poiminta kirjan esimerkeistä:

“You talking to me?” – Taxi Driver

“I’m going to make him an offer he can’t refuse.” – The Godfather

“I’ll be back” Arnold Schwarzeneger, The Terminator

“Go ahead, make my day, “ – Clint Eastwood roolissaan Detective Harry Callahan

Esimerkki liikemaailmasta:

“Companies don’t give job security. Only satisfied customers do.” – Jack Welch

Sanoilla on vaikutusta. “Kuvittele” on Lunzin mukkan yksi voimakkaimmista sanoista. Se itsessään synnyttää jotain yksilöllistä jokaisessa kuulijassa. Pointtina tässä on se, että tämä sana saa yli viisi miljoonaa erilaista henkilökohtaista mielikuvaa aikaan puhuttaessa pelkästään Suomesta.

Lopulta ihmiset ovat kuitenkin itse lopputulema. Kieli on vain työkalu saada heidät kuulemaan sanomamme. Kirja antaa kuitenkin hyviä työkaluja, joita voimme sitten harjoitella käyttämään. Positiivisuus ja kohdeyleisön tunnistaminen ovat perusasioita, joita emme saa missään olosuhteissa unohtaa. Lopullinen treeni näidenkin työkalujen hyödyntämiseen meidän tulee kuitenkin toteuttaa itse.

– Sami Suominen

Dr. Frank Lunz: Words That Work, 2007 New York

Vinkkaa kaverille!Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on LinkedInEmail this to someone

Eliyahu M. Goldratt on ottanut hyvin mielenkiintoisen toteutustavan saadakseen sanomansa läpi. Tämä kirja on elämys nimenomaan äänikirjana, sillä Goldratt vie kuuntelijan tarinaan, jota kautta hän syöttää kuulijalle filosofiaansa. Filosofia tulee pala kerrallaan kysymysten kautta, jolloin kuulija oivaltaa itse ratkaisut jo ennen kuin tarina lopulta sinetöi oivallukset opeiksi faktojen kautta.

Goldrattin filosofian ytimessä on prosessi, jolla tarkkaillaan tekemistämme suhteessa asetettuun tavoitteeseen. Kirjassa filosofiaa lähestytään tehdastuotannon kautta, mutta matkalla otetaan askeleita myös filosofian käyttökelpoisuuteen niin parisuhteessa kuin perhe-elämässäkin. Itse sain peilattua ajattelua hyvin myös vähittäiskauppamaailmaan.

Filosofian ytimessä on pullonkaula-ajattelu. Kysymys on: mikä on meidän tavoitteemme, mitä haluamme saada suuressa kuvassa aikaan? Miksi tehdas (tai paremminkin yritys) on olemassa?

Yrityksen prosesseja ajatellessa tulee selvittää, mikä on meidän pullonkaulamme, joka määrittää tavoitteen toteuma-ajan tai määrän? Jos kone X saa aikaan 10 osaa ja kone Y aikaan 20 osaa samassa ajassa, ja lopputuotteeseen tarvitaan molemmat osat, on läpisyöttö 10 kappaletta. Tässä tapauksessa kone X on meidän pullonkaulamme. Yhtälössä kaikkien resurssien optimaalinen yksilötehokkuuden maksimointi ei ole kokonaisuuden kannalta kannattavaa. Mikäli kone Y tuottaisi koko ajan 20 kappaletta omia komponentteja kasvaisi Y komponenttien varasto 10 kappaletta aikayksikössä. Tämä johtaisi varastojen kasvuun. Varastot sitovat resursseja ja maksavat rahaa, jolloin kokonaistehokkuuden kannalta on järkevämpää pyörittää linjalla Y osittain peukaloita, ellei Y-koneen resursseja voida pienentää tai antaa apuja koneelle X.

Tavoitteen saavuttamiseksi on kolme kriittistä mittaria:

  1. Läpisyöttö

(Systeemin tahti luoda rahaa myynnin kautta.)

  1. Varasto

(Raha, jonka systeemi investoi ostaen myytäväksi tarkoitettua tavaraa.)

  1. Operaation kokonaiskustannus

(Raha, jota systeemi käyttää muuttaakseen varastoa läpisyötöksi.)

 

Jokainen muutos, joka yhtälössä tehdään tulee vaikuttaa positiivisesti kaikkiin kolmeen mittariin. Jos toinen mittari syö toisen positiivisen vaikutuksen, tuskin muutosta kannattaa toteuttaa.

YMMÄRRÄ PERIMMÄINEN ONGELMA

MITÄ TULEE MUUTTAA?

MIHIN TULEE MUUTTUA?

MITEN OHJATA MUUTOS?

Goldrattin tarinan tuloksena kehittyy viisi askelmainen prosessi, jonka toimivuutta kirjassa haastetaan moneen otteeseen. Lopputulemana prosessi hioutuu ja filosofia pureutuu syvälle kuulijan aivonystyröihin.

PROSESSI

  1. Tunnista systeemin pullonkaulat – Tämä on kohta missä läpisyöttö on rajoitettu työkalujen tai taitojen resurssipuutteisiin.
  2. Päätä miten hyödyntää systeemin rajoitteet – Kunnes pullonkaulan kapasiteettia saadaan nostettua, sitä pitää käyttää hyväkseen.
  3. Alista kaikki muu pullonkaulan hyväksikäyttöön.
  4. Kohota systeemin pullonkaulan kapasiteettia – Pullonkaulat rajoittaa organisaation kykyä jatkuvaan kasvuun. Siksi kehittyäkseen tarvitaan lisäresursseja jotka ovat rajatut. Tämä voi tarkoittaa rekrytointeja tai parempaa ja tehokkaampaa teknologiaa.
  5. Mikäli aiemmissa askeleissa pullonkaula on poistettu, palaa askeleeseen yksi – Mikäli nämä stepit eivät tule uudelleenkäydyksi, silloin toisessa askeleessa käyttöönotetut toimintatavat voivat olla muodostuneet pullonkaulaksi, vaikka alkuperäinen pullonkaula olisikin poistettu.

 

Mikäli ajattelen asiaa vähittäiskaupan näkövinkkelistä, piirtäisin tällä tietämyksellä kaavion kuten alempana. Markkinointi määrittää kuinka tietoisia asiakkaat ovat palvelustamme ja tuotteistamme. Markkinointia on kaikki kommunikaatio potentiaalisten asiakkaiden kanssa, niin myyntipuhelut, myymälävierailut, kuin mainosviestintä. Aktiivinen kontaktoiva myynti (outer sales) määrittää montako uutta asiakassuhdetta pystytään ottamaan sisään systeemiin. Myymäläoperaatiot (store operations) määrittää, miten suuren volyymin asiakkaita kontaktoiva myynti voi tuoda sisään. Varaston (Inventory) koko ja laajuus, määrittää miten hyvin myymälässä vierailevat asiakkaat saadaan palveltua. Laskutus (invoicing) muuttaa kaupat euroiksi ja asiakashuolto (customer maintenance) pitää huolen, että ylläpidetään ja kasvatetaan nykyisiä asiakkuuksia. Tästä syntyy läpisyöttö, jota voidaan mitata niin euroina kuin kappaleina.

Yksinään läpisyöttö ei kerro vielä meille onko tulos hyvä. Tarvitaan suhteellinen mittari. Tarvittiinko tämän sadan tuhannen euron saavuttamiseksi miten paljon resursseja? Oliko investointi 300 000 vai 3 000 000 euroa? Suhteellinen luku tuo tuloksemme valoon, jossa voimme arvioida toimintamme.

Katsomalla tavoitettamme läpisyötön, varaston ja kokonaiskustannusten kautta, tulee meidän määrittää tekeminen ja mittarit. Nämä tulee määrittää niin, että saadaan parannettua kaikkia kolmea mittaria samanaikaisesti. Sen jälkeen meidän tulee määrittää tavat ja tekemisen määrä millä pääsemme tavoitteeseen; ensin kokonaisuutena, sitten yksikkönä ja lopulta vielä yksilötasolla. Mitä siis vaaditaan yksilöltä hänen päivittäisessä ja viikoittaisessa tekemisessä, jota kokonaisuus pääsee tavoitteeseensa?

Lyhyesti kirja on oivallista luettavaa, kun haasteena on toiminnan suunnittelu ja optimointi tavoitteen saavuttamiseksi. Tarinallinen filosofian oivaltava opettaminen toimii kontekstiin hyvin. Äänikirjana tarinamuoto tempaa kuulijan mukaansa ja juonikäänteet ylläpitävät kuulijan fokuksen tiukasti sanomassa. Suosittelen kirjaa vahvasti äänikirjana, sillä tämä opus on ainakin allekirjoittaneesta yksi miellyttävimpiä äänikirjakokemuksia.

 

– Sami Suominen

Eliyahu M. Goldratt, Jeff Cox: The Goal,  Gower Publishing Ltd, 2004

Vinkkaa kaverille!Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on LinkedInEmail this to someone

Useimmat meistä jäätyy, kun tiellemme tulee vastoinkäymisiä matkalla kohti tavoitteitamme. Jokainen vastoinkäyminen on kohtaajalleen uniikki, mutta reaktiot, joita vastoinkäymiset aiheuttavat, ovat verrattain yhteneväisiä.  Pelko, turhautuminen, toivottomuus, tietämättömyys ja viha ovat yleisimpiä vastoinkäymisistä heränneitä tunteita.  On olemassa kuitenkin ihmisiä, joilla on taito kääntää vastoinkäymiset voimakseen.

Kirjassa The Obstacle is the way amerikkalainen Ryan Holiday raottaa – joskaan ei erityisen konkreettisesti – kuinka vastoinkäymiset voi kääntää voimakseen. Hän lienee kuitenkin itsessään varsin hyvä esimerkki, koska 19-vuotiaana hän droppasi korkeakouluopinnoistaan. Tämä päivänä Holiday on edelleenkin vasta 30-vuotias, mutta erittäin kokenut ja arvostettu kirjailija, markkinointiosaaja ja kolumnisti.

Holiday linjaa, että useilta meistä puuttuu metodit ja raamit, joiden avulla kykenee näkemään ”surkeiden sattumusten sarjan” arvokkaina oppitunteina. Holidayn mukaan tarkoitus ei ole se, että ajattelisimme ”ei tämä nyt niin paha ole”, vaan sen sijaan ajattelisimme: ”Minä voin kääntää tämän hyväksi.”

 

”Vastoinkäyminen polullamme rakentaa uuden polun. Älä koskaan unohda , että jokainen vastoinkäyminen on mahdollisuus parantaa taitojasi..”

 

Holidayn opit on lainattu stoalaisesta filosofiasta, joka tulee kirjan esimerkeissä ja tarinoissa vahvasti läpi. Holiday tekee kuitenkin filosofiansa myymisen taidokkaasti; ei tyrkyttäen, vaan sopivissa annoksissa tarinaan mukaan ujuttaen. Hänen referensseinään on kovia nimiä, kuten Theodore Roosevelt, Rockefeller ja Stockdale. Stoalaisen filosofian mukaan vastoinkäymisten voittamiseen onkin kolme kriittistä askelta:

 

Perception – Action – Will

1. Asenteemme ja suhtautumisemme

Mikä on meidän lähestymistapamme? Mikä on intuitiivinen ajattelumme ja mitä aivomme puhuvat asiasta meille itsellemme? Millä ajattelumallilla vastaanotamme ongelman?

2.Energia ja luovuutemme Millä palastelemme vastoinkäymisen mahdollisuudeksi?

3.Jalostaminen ja sisäisen motivaation ylläpito Tämä auttaa meitä hallitsemaan pettymyksiä ja vaikeuksia.

 

Tässä yhdistyy kolme itsenäistä, yhdistävää ja toisistaan riippuvaista toimintoa; näkemys, toiminta ja tahto. Kaikkia osia tarvitaan, jotta vastoinkäyminen voidaan voittaa.

 

Omakohtainen – lopulta siunaukseksi muuttunut – vastoinkäyminen, oli perheyrityksessämme joutuminen markkinan mullistuksessa tilanteeseen, jossa piti tehdä päätöksiä suunnasta ja erilleen kasvamisesta. Perheyrityksessämme olimme aina uskoneet filosofiaan ”vaikka läpi harmaan kiven”.  Toteutimmekin filosofiaa menestyksekkäästi yli vuosikymmenen ajan. Toinen vallitseva uskomus meillä oli, että yhtiö on perhettä varten, ja sitä ei ole tarkoitus myydä eikä lopettaa. Tony Robbinsilta sain hiljattain oppia, että alusta lähtien pitää olla olemassa exit-strategia, sillä ilman exit-strategiaa olet vain operaattori, etkä omistaja. Exitiä ei tarvitse käyttää, mutta ilman exit-mahdollisuutta, olet jumissa yrityksessäsi. Näin kävi myös meille. Olimme liian syvällä omassa filosofiassamme.

Tuo ”koulu” oli minulle erittäin kallis, mutta ilman tätä koko lähipiiriäni ravistellutta vastoinkäymistä, en olisi astelemassa nykyisiä askeleitani. Tuskin kirjoittaisin tätä blogikirjoitustakaan. Erityiskiitos  siis perheelleni ja kanssakulkijoilleni. Holiday viittaa esimerkeissään latinankieliseen sanontaan, joka on hänen mukaansa kokoaa stoalaisuuden yhteen lauseeseen:

 

Veres acquirit eundo eli keräämme voimia edetessämme.

 

– Sami Suominen

 

Ryan Holiday, The Obstacle is the way, APenguin Random House Company, 2014

Antony Robbins: Business Mastery, Amsterdam June 2017

Marcus Aurelius: Meditations, Random House Company, England 2002

Vinkkaa kaverille!Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on LinkedInEmail this to someone

Elämässä tulee välillä vastaan haasteita. Toisinaan haaste saattaa olla kirjan muodossa. Kun teksti on peräisin menneiltä aikakausilta, haastaa se lukijaa tapahtumaympäristön ja kieliasun kanssa. Onneksi meillä on käytössä netti ja Wikipedia, joka antaa tukea ja näkökulmia, kun oma tietämys saa vastapalloja.

Clausewitz oli Prussian kenraali, joka taisteli Napoleonoia vastaan. Kenraali Clausewiz oli tarkka opeistaan ja tarinoistaan. Keskeneräistä työtä ei saanut julkaista, ja hänen muistiinpanonsa ja oppinsa keräsinkin yhteen hänen vaimonsa kenraalin kuoltua. Kirja julkaistiin vuosi Clausewizin kuoleman jälkeen 1832. Edelleen tänä päivänä kenraalin kootut opit ovat aktiivisessa opetuksessa sotakouluissa.

Wikipedian mukaan Clausewitzin määritelmä sodasta on: Sota on väkivaltainen toimi, jonka tarkoituksena on pakottaa vastustaja noudattamaan meidän tahtoamme. Clausewitz käsittelee sotaa ilman politiikan tai moraalin vaikutteita, jotka ovat henkilösidonnaisia.

William Pietersen Columbian yliopiston blogissa kiteyttää selkokielisesti kenraalin opit:

 

  1. Jotta voimme menestyä strategiassamme, meidän tulee ensin ymmärtää, mikä on strategiamme.

Strategistin taito on tunnistaa tuleva kriittinen käännekohta. Käännekohtaan tulee satsata kaikki paukut poistaen voimavaroja toissijaisista kohteista ja jättämällä vähäpätöisemmät tavoitteet huomiotta.

Tunnista: hyvä strategia lähtee aina liikkeelle tilanneanalyysista, jolla aikaansaadaan syvällinen ymmärrys kilpailuympäristöstä ja omasta todellisuudestamme.

Kriittinen käännekohta: Tätä Pieters pitää voittavana toimintamallina; keskeisenä animoituna ideana, jonka ympärille meidän pitää organisoida kaikki päätöksemme ja aktiviteettimme voittaaksemme kilpailijamme. Kun olemme tunnistaneet käännekohdan, kaikki kiteytyy fokukseen ja päättäväisyyteen.

Keskitä: Keskitä kaikki. Ei siis pelkkiä fyysisiä voimavaroja, vaan myös ihmisten sydämet ja mielet.

Poista: Jokainen uusi asia, jonka päätämme tehdä, on poissa panoksestamme kaikesta muusta. Tekemällä päätöksiä päätämme myös siitä, mitä emme tule tekemään.

Jätä huomiotta: Voittava strategia tarvitsee kurinalaisen mielen ja suoraselkäisen luonteen. Ei häiriötekijöitä, ei sivuhommia, vaan meidän tulee pitää mielemme pääasiassa.

 

  1. Strategia ja suunnittelu eivät ole sama asia.

Taktiikka on se toimintamalli, jota käytetään yksittäisessä taistelussa, kun strategia taas on se oppi tai doktriini, jota käytämme koko sodan voittamiseksi. Strategiaa on se, että taistelemme oikeat taistelut, ja taktiikkaa se että toimimme voittavasti jokaisessa valitussa taistelussa. Strategian avain rooli on määrittää voittava toimintatapa. Tapa, johon kaikki muu toiminta pohjautetaan.

Suunnittelu on myös tärkeää, mutta se ei ole strategian vaihtoehto. Me emme rakenna strategiaa suunnitelmalla, vaan me jalkautamme strategian suunnitelmalla. Esimerkiksi budjettisi tulisi olla taloudellinen näkemys strategiastasi, eikä päinvastoin. Oikea järjestys on tärkeää: ensin strategia ja sen jälkeen vasta suunnittelu.

 

  1. Minkä tahansa strategian vahvuus piilee sen yksinkertaisuudessa.

Suunnittelun yksinkertaisuus kasvattaa energiaa toteutukseen. Yksinkertainen idea on varmin tie menestykseen. Voittava yksinkertaisuus siitä, mitä tavoittelemme.

Strategian tarvitsee olla kielellä, jonka jokainen organisaatiossa ymmärtää ja jota jokainen pystyy seuraamaan. Monimutkaisuus halvaannuttaa ja yksinkertaisuus voimaannuttaa. Johtajien tulee voida kirkastaa strategia mukaansatempaavaan sanomaan. Käyttäen esimerkkejä, kuvia ja vertauksia, jotka tuovat kannustimia toimintaan.

Kirjailija-professori Peter Druckerkin on todennut: “The first task of a leader is to be the trumpet that sounds the clear sound.”

 

  1. Kilpailu on vuorovaikutteista, ei staattista.

Osa kenraaleista huomioi vain yksisuuntaisen toiminnan, kun taas sota koostuu jatkuvasta vuorovaikutuksesta vihollisen kanssa. Mikään strategia ei selviä ensimmäisestä kosketuksesta vihollisen kanssa.

Yksi suurimmista strategistejen virheistä on kilpailun huomiotta jättäminen. Me toimimme mielikuvasta, jossa kilpailijat pysyvät paikallaan ja olemme itse ainoa, joka liikkuu. Tämä tapahtuu erityisesti silloin, kun meillä itsellä on kirittävää. Kilpailijat tulee juoksemaan niin kovaa kuin pystyvät, joten kiriäksemme meidän tulee juosta vielä kovempaa.

Tehdessämme valintoja, meidän tulee nähdä maailma kilpailijoidemme silmin. Mitkä tulee olemaan heidän todennäköisimmät vastatoimensa meidän siirtoihimme? Miten me sulatamme nämä? Roolipeli on toimiva malli määrittää juonien todennäköinen lopputulema. Menestys tullee vain ajattelemalla useamman askeleen eteenpäin.

 

  1. Moraali on kaiken kulmakivenä.

Sota on moraalin ja fyysisen voiman koetus. Lopulta se kulminoituu moraaliin, eikä fyysiseen voimaan, mitä kautta kaikki sotatoimet on ohjattu. Moraaliset osatekijät ovat näin perimmäiset vaikuttimet sodan lopputulokseen.

Clausewitz tekee olettaman, että kun tahdot taistella, olet voittanut sodan. Hän toteaa myös, että hallitsevilla joukoilla on yleensä täysivaltainen perheen ja kotijoukkojen tuki. Kun kannustusjoukot puuttuvat, itse-epäily kasvaa ja motivaatio kyseenalaistuu.

 

  1. Strategia tarvitsee dynaamisen prosessin.

Tarvitsemme filosofian strategian ympärille, joka pitää sisällään siemenen jatkuvalle uusiutumiselle. Tällä tarkoitetaan tapaa, jolla voi kartoittaa strategiaa epävakaissa olosuhteissa.

Kovalla puristuksella kirjasta sai tärkeää oppia irti. Opin ulossaantiin vaadittiin sitkeyttä ja päättäväisyyttä. Lopputulemana syntyikin itselle kysymys: oliko lopulta oppi itse sanoma vai se prosessi, jolla sain opin irti kirjasta? Tämä kirja ei mene ihan iltalukemissuosituksiin, mutta toimii johtimena haastaviin keskusteluihin ryhmässä. Koska kenraalin oppit ovat läpäisseet ajan antamat haasteet, ovat ne edelleen skarppia tavaraa.

 

– Sami Suominen

William Pietersen: Carl Von Clausewitz on War: Six Lessons for the Modern Strategist, Columbia business school blogi

Wikipedia:Absoluuttinen sodankäynti

Wikipedia: Carl von Clausewitz

Vinkkaa kaverille!Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on LinkedInEmail this to someone

Istun lentokoneessa Amsterdamista kohti kotihelsinkiä. Kynä sauhuten olen raapustanut viimeiset viisi päivää oppeja ja oivalluksia maailman yhdeltä johtavalta valmentajalta. Oppien puolesta voisimme istua missä tahansa MBA-kurssilla, mutta oppimismenetelmä on itsessään hyvin poikkeuksellinen. Miten saadaan 1500-päinen yleisö omaksumaan ja ymmärtämään MBA-tason työkalut viidessä päivässä. Miten tämä tehdään niin, että 80 % porukasta osaa viedä ja vievätkin asiat käytäntöön ja luo yrityksilleen massiivista lisäarvoa?

Robbinsin ensimmäisenä oppina oli, että ilman huippuvirettä toimintastrategiasi ei toteudu, sillä ilman virettä keksit itsellesi satuja ja syitä, miksi et voi toimia juuri nyt. Viereinen kuva kuvaa asian: STATE, STORY, STRATEGY. Meidän tulee siis kaikessa tekemisessämme virittää itsemme ensin huippuvireeseen, jolloin emme satuile itsellemme tekosyitä, vaan annamme koko energiamme itse toimintaan.

Toteutimme virekaavaa viiden päivän ajan 12 – 14 tunnin valmennuspäivillä. Tauot eivät kuuluneet ohjelmaan, ja yleensä päivään kuuluikin reilu 30 minuutin lounastauko, joka pidettiin noin kahdeksan aikaan illalla. Itse ohjelma päättyi klo 23:30 – 01:00 välillä, jolloin tehokkaalla nukkumaan siirtymisellä oli mahdollista saada seitsemän tunnin yöunet ennen seuraavan aamun klo 08:00 – 09:00 starttia.

Oppimismalli oli aika lailla sitä, että opetettavat asiat käytiin läpi äänen, kuvien sekä tarinoiden kautta. Toisessa vaiheessa tehtävien kautta pääkohdat vietiin omaan yrityskäytäntöön. Käytännön ja ymmärtämisen varmistus tapahtui paritöinä opettamalla ja esittämällä omat työt tuntemattomille kavereille. Kolmannessa vaiheessa asioihin sisäistettiin voimakas tunnelataus, ja opit kirjaimellisesti tanssittiin kehoomme. Suurissa avainlinjoissa tehdään ryhmätöitä ja yrityksen ja erehdyksen kautta oivalletaan yhdessä tekemällä. Ennen kotiin lähtöä pääkohdat summattiin ja niille laskettiin euromääräinen arvo käytäntöön vietynä. Lopuksi jokaiselle projektille asetettiin deadline, johon mennessä se on jalkautettu  omaan organisaatioon.

”SELF TALK”

Se mitä ja miten puhut itsellesi vaikuttaa tarinaasi. Vireen saavutettuamme pystymme ylläpitämään ja muuttamaan energiaamme hetkessä. Affirmaatiot, sellaiset kuten oheinen gladiaattori-tarina, saavat vireesi muuttumaan hetkessä. Joka lauseelle on rakennettu selkeä tarkoitus, jonka olet ensin itsellesi sisäistänyt. Affirmaation kertaaminen muuttaa myös sisäistä tarinaasi, jolloin sinulla on hyvä työkalu, jonka voit kaivaa esiin tarvittaessa. Vapaa käännös viereisen tarkoituksesta:

”Ole tekijä joka pystyy saamaan muutosta aikaan.

Vastoinkäymiset tai taantumat saavat minut loistamaan.

Nyt on minun aikani, eikä minua kukisteta.

Tunnen itseni, ja tuotan massiivista lisäarvoa.

Olen GLADIAATTORI.

 Vastoinkäymiset energisoivat minut.

Nyt on minun aikani.

Avaa minulle pelkosi ja rajoitteesi. Minä luon sinulle tuloksia.

Olen GLADIAATTORI”

 

”PROXIMITY IS POWER”

Robbinssin oppi-isä Jim Rohn opettaa, että olet keskiarvo niistä viidestä ihmisestä, jonka kanssa vietät eniten aikaa. Robbins on ottanut tämän opin vahvasti ohjelmaansa. Kun sinulla on selkeät tavoitteet, sinun tulee hankkia elinpiiriisi ihmisiä, jotka ovat matkassa sinua pidemmällä. Pimeässä tunnelissa vaeltamisen sijaan saat näin taskulampun, joka helpottaa kulkuasi polullasi. Tämä voidaan nähdä toteutuvan kaikessa, niin urheilussa joukkuetovereiden oppien toinen toisiltaan kuin koulussa, kotona tai työelämässä. Robbins lyöttää osaajia yhteen niin seminaareissaan kuin Platinium Partnership – ohjelmallaan. Platinium-ohjelmassa vuoden ajan osallistujat pääsevät maailman huippuosaajien kanssa samoihin pöytiin.

Nämä itsensä ja oman energian johtamisen työkalut olivat vain alkulämmittely itse seminaarissa. Pääasia fokusoitui alla olevien seitsemän osa-alueen ympärille, joiden hallitseminen varmistaa yrityksen kuin yrityksen menestyksen. Robbins oli tuonut myös menestyneitä yrittäjiä vierailevina puhujia puhumaan heidän omista vahvuusalueistaan. Ohjelmassa nähtiin Keith Cunningham, joka avasi meille kirjanpidon saloja, ja sitä, kuinka toiminnan avain tunnusluvuista rakennetaan itselle ohjausmittaristo. Jay Abraham puhui meille markkinoinnista ja myyntikanavastrategioista, Oren Klaff pitchauksesta ja myynnistä.

Asiaa tuli paljon, ja päivät muuttavat merkittävästi omia työskentelymallejani. Itse tein 123 sivua A4-lehtiöön muistiinpanoja. Minulla on valmiina 37 toimintoa (action points), jotka tulen jalkauttamaan käytäntöön. Valmennuksen lopussa vielä viilattiin ensin 10 tärkeintä ja sitten 3-6 tärkeintä kohtaa, joille laskettiin euromääräiset muutosarvot. Lisäksi asetettiin päivämäärät omille jalkautuslupauksille. Todella hieno huipennus oli kirje, jonka kirjoitimme itsellemme kokemuksestamme, jossa muistutimme omista odotuksistamme itseämme kohtaan. Kirjeen lähetimme itsellemme, ja se tulee perinteisessä postissa omaan postilaatikkoomme puolen vuoden päästä.

Koulutuksesta voi sanoa, että se oli hyvin konkreettinen: teoria vietiin vahvasti käytännön tasolle. Suosittelen kurssia vahvasti kaikille yritysmaailmassa mukana oleville, jotka haluavat saada kaikki tehot irti omasta osaamisestaan. Kokemukseni tapahtumasta oli jopa elämää muuttava. Koko tähänastisen elämän polku tuli uuteen risteykseen, josta on mahdollisuus edetä uudelle haastavammalle tielle.

– Sami Suominen

 

Tony Robbins: Business Mastery, kesäkuu 2017, Amsterdam

 

Vinkkaa kaverille!Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on LinkedInEmail this to someone

Oskari Saaren teos Aki Hintsan elämäntyöstä on hyvin moniulotteinen. Teos opettaa Hintsan filosofiaa onnellisesta ja menestyksekkäästä elämästä. Filosofian lisäksi kansien väliin kätkeytyy useita mikroelämänkertoja sekä mukaansatempaavia tarinoita niin urheilussa kuin liike-elämässäkin menestyneistä huippuosaajista. Kirja luo mahdollisuuden kurkistaa myös formulavarikoiden sisäpiiriin. Lukija pääsee tarkastelemaan elämää F1:ssä varikkomuurin sisäpuolelta. Kirja kuvaa mielestäni hyvin, kuinka huippumenestys vaatii päättäväistä työtä, asennetta ja myös universumia. Hintsan mukaan kaikkiin näihin elementteihin voi vaikuttaa määrätietoisella harjoittelulla.

Hintsan filosofia pohjautuu pitkälti LFA-malliin, jota Fida käytti aktiivisesti jo 1960-luvulla kehitysmaaprojekteissa. Mallilla pystytään hallitsemaan monimutkaisiakin kokonaisuuksia. Projektille asetetaan tavoite ja tavoitteelle mittarit, joilla matkaa tavoitteeseen voidaan mitata ja näin tuoda kehittyminen näkyväksi. Projektikokonaisuus jaetaan osa-alueisiin, joille kaikille asetetaan omat mittarit. Näillä mittareilla mitataan suunnitelmanmukaista päivittäistä ja viikoittaista tekemistä ja tekemisen etenemistä kohti tavoitetta. Tämä LFA-malli on myös pohjana Hintsan voittamisen anatomian filosofiassa.

 

Oma kuvitukseni mallista.

 

MENESTYKSEN YMPYRÄ

Työkomennuksellaan Etiopiassa työskennellessään yhden maailman kovimman kestävyysjuoksijan kanssa Hintsa oivalsi tulevan työuransa kannata keskeisimmän asian:

”Menestys on hyvinvoinnin sivutuote.”

Vuosia kestäneiden erilaisten kokemustensa kautta oivallus johti Hintsan jakamaan hyvinvoinnin kuuteen osa-alueeseen:

  • Yleinen terveys
  • Biomekaniikka
  • Fyysinen aktiivisuus
  • Ravinto
  • Lepo
  • Henkinen energia

Hintsa pohti asiaa urheilun kautta. Koska hyvinvointi on voittamisen perusedellytys, oli hän nyt purkanut osiin voittamisen anatomian.

Hyvinvointi ei ole osiensa summa vaan tulo. Se on kuin kuudesta osasta koottu pyörä: jos yksi osa pettää, ei pyörä enää pyöri kunnolla.

 

 

Tämä blogitekstini on pintaraapaisu Hintsan opeista. En halua spoilata kirjaa enempää, koska olen sitä mieltä, että miltei jokaisen tulisi lukea tämä kirja kannesta kanteen.

 

– Sami Suominen

Oskari Saari: AKI HINTSA VOITTAMISEN ANATOMIA, 2015 WSOY EU

Vinkkaa kaverille!Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on LinkedInEmail this to someone

Dan Soback on kirjoittanut hyvän aperitiivin johtajuudesta. Teoksessaan Mitä on johtajuus hän käsittelee havaintojaan ja herättelee lukijaa kysymyksillä ja kyseenalaistuksilla. Houkutteluna anti-lukutoukille: kirja on lyhyt ja teksti omaa suuren rivivälin. Vaikka kirja vaikuttaa köykäiseltä, saa Soback lukijan pysähtymään ja pohtimaan sanomaansa useaan otteeseen kirjan avulla. Ajattelunaihemaistiaisista tulee nälkä. Peilattuani oppeja toimintaani, syntyi tahto ja tarve kaivaa pysäyttävimmistä aiheista lisää tietoa.
Seuraavaksi muutama nosto kirjasta:

Johtajuus on päätöksiä

Ilman päätöksentekoa ei ole johtajuutta. Johtajuus vaatii kykyä tehdä valintoja ja aktiivisen roolin ottamista valinnoissa matkalla kohti yrityksen visiota. Sobackin mukaan päättämättömyys on paljon suurempi ongelma, kuin väärien päätösten tekeminen. Vääriä päätöksiä tulee varmasti, sillä emme voi koskaan täydellisesti ymmärtää maailmaa. Näin on oltava rohkeutta tehdä päätökset, vaikka ei tiedäkään varmuudella mitä tuleman pitää.

Johtajuus on vastuuseen kasvamista ja vastuuseen kasvattamista

Soback kirjoittaa: ”Sillä hetkellä kun ihminen lunastaa vastuun itsestään ja yhteisöstään, hänestä tulee johtaja!” Johtajuus on vastuun lunastamista.

Vastuun kolmen ehtoa:

  • Ihmiset ottavat vastuuta ainoastaan niistä asioista, jotka he kokevat merkityksellisiksi.
  • Ihmiset voivat kantaa vastuuta ainoastaan asioista, joihin he voivat vaikuttaa.
  • Ihmisten on aidosti kyettävä ymmärtämään, mistä asioista ja millä tavalla heidän toivotaan ottavan vastuuta.

 

Johtajuus on suunnan kirkkautta

Johtajan tulee nähdä päämäärä, mihin hän haluaa tiiminsä ja organisaationsa ohjata. Päämääriä on monenlaisia ja niistä voidaan käyttää eri nimityksiä; missio, arvot, unelmat, visiot, tavoitteet. Vaikka käsitteet ovat muuttuvia, kaiken ytimessä on kyky nähdä kirkkaasti se, minne halutaan yhdessä mennä tai millainen todellisuus rakennetaan. Soback sanaileekin: ”Suuri oivallus on se, että visiota ei niinkään saavuteta, vaan pikemminkin sitä joko aletaan elämään todeksi tässä päivässä tai sitten ei!”

 

Johtajuus on luottamuksen rakentamista kaikilla tasoilla

Luottamuksen rakentaminen lähtee johtajan omasta henkilökohtaisesta itsetuntemuksesta. Kun tuntee itsensä, pystyy myös luottamaan itseensä. Ilman itseluottamusta ei pysty rakentamaan luottamusta muihin.

Usko muihin rakentuu kahdesta elementistä; uskosta toisen kykyihin ja uskosta toisen hyvään tahtoon. Yksi hyvän johtajan tunnusmerkki on se, että vaikka hän ei aina olisikaan samaa mieltä johdettavan kanssa, niin hänellä on luottamus toisen osaamisesta ja siitä, että johdettava haluaa aidosti hyvää tiimille ja organisaatiolle. Johtajan tulee pystyä luottamaan muihin, sillä johtajuus voi tapahtua ainoastaan muiden ihmisten kautta, muiden avulla – yhdessä.

Johtajan tulee kyetä rakentamaan ihmisten luottamus toisiaan kohtaan. Todellinen yhteistyö voi rakentua vain luottamuksen varaan ja ilman luottamusta aito yhteistyö on mahdotonta. Seuraava askel on kyky rakentaa ihmisten itseluottamusta. Kun nämä kaikki neljä askelta saadaan aikaan, toteutuu viides askel kuin itsestään. Tuo viides askel on luottamus tulevaisuuteen.

  1. Oma itseluottamus
  2. Luottamus tiiminjäseniin
  3. Tiiminjäsenten luottamus toisiaan kohtaan
  4. Toisten itseluottamuksen tukeminen
  5. Luottamus tulevaisuuteen

 

Johtajuus on asettumista sekä opettajan että oppilaan asemaan

o   Mikä on opettajuuden keskeinen tehtävä? Se on reaktion tuottaminen. Oppiminen on mahdollista ainoastaan silloin, kun oppilaassa käynnistyy jokin prosessi. Ainoastaan silloin syntyy mahdollisuus kasvulle.

o   Myös johtajuuden vaikutus punnitaan niissä reaktioissa, joita johtaja saa aikaan itsessään, muissa ihmisissä ja ympäröivässä maailmassa.

Johtajuus on palvelutehtävä

Johtajan tehtävä on auttaa johdettaviaan menestymään toiminnassaan ja matkassaan kohti yhteisiä tavoitteita. Jokaisessa meissä on kipinä sisällämme. Johtajan tehtävä on jalostaa tämä kipinä liekiksi. Johtajan tulee varmistaa työvälineet ja resurssit johdettaville heidän toimintaansa varten. Johtajan pitäisi kysyä itseltään joka päivä: ”millaista energiaa tankkaan yhteisööni?” Energian luoma tunnetila, asenteet ja suuntaviivat ovat kivijalka ja polttoaine menestyvään työskentelyyn. Johtajan pitää olla suodatin, joka on avoin palautteelle ja immuuni kritiikille, laiva joka seilaa tyynesti ja rauhallisesti kohti satamaa, vaikka ympärillä myrsky raivoaisi. Näin organisaation ja tiimin on turvallista hoitaa omia tehtäviään laivan kulkiessa vakaasti kohti satamaa.

Loppukaneetti

Kirja saa lukukokemuksena punnitsemaan ja ajattelemaan omaa toimintaa. Mielestäni kirja toimii jopa johtajuuden muistilistana, johon on helppo palata hetkinä, jotka haastavat johtajana. Selkeät otsikot ja lyhyet kappalerakenteet mahdollistavat tarpeen tullen nopean läpikahlauksen. Jos haluaisin summata kirjan sisällön nopeasti, sanoisin johtajuuden koostuvan itsetuntemuksesta, kuuntelemisesta, johdonmukaisuudesta ja pienistä teoista.

 

– Sami Suominen

 

Dan Soback 2013, 2015

Vinkkaa kaverille!Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on LinkedInEmail this to someone

Eric Riesin kirjassa yhdistyy ehkä tämän hetken yritysmaailman kaksi kuuminta termiä: lean ja startup. Hän ottaa termeihin hyvin maanläheisen näkökannan ja määritteleekin leanin johdonmukaisena päämäärään tähtäävänä ja kokeilemalla oppimisena. Startup puolestaan ei välttämättä tarkoita uutta yritystä, eikä kaikki uudet yritykset ole Riesen mukaan myöskään startuppeja. Riesin sanoin ”Startup on inhimillinen instituutio, joka on suunniteltu luomaan uutta tuotetta tai palvelua äärimmäisen epävarmoissa olosuhteissa.” Startupin johtamiseen tarvitaan yrittäjä eli henkilö, joka pystyy hallitsemaan nämä epävarman olosuhteet ja kykenee johdonmukaisesti luotsaamaan projektia kohti pohjantähteä eli projektin visiota.

Lean startup on metodi, jolla suunnitellaan oppiminen startup-yrityksen ajamiseen kohti pohjantähteä. Monimutkaisien suunnitelmien sijaan suoritetaan jatkuvaa säätämistä ohjauspyörällä ”rakenna-mittaa-opi-palaute-sykli”. Matkalla opimme joko olisi aika tehdä jyrkkä suunnanmuutos eli pivotti vai pitäisikö vielä sinnitellä nykyisellä reitillä. Tähän strategiaan kuuluu liiketoimintamalli, tuotteen roadmap, näkemys kumppaneista ja kilpailijoista sekä ideat siitä, kuka on tuleva asiakas. Tämän strategian lopputulos on tuote. Kun moottorimme rupeaa antamaan tuloksia pystymme lisäämään kierroksia, joiden avulla liiketoimintaa voidaan skaalata.

 

Kuvan mukaisesti meillä on visio eli pohjantähtemme, minne haluamme päästä. Tämä pysyy muuttumattomana. Strategia on tapa miten lähdemme kulkemaan road-mappiamme pitkin, jossa meidän pitää arvioida yhä uudelleen tuleeko meidän sinnitellä polulla vai onko polkumme johtamassa väärään suuntaan. Pitääkö muuttaa radikaalisti suuntaa eli pivotoida. Edetessämme polullamme meidän tuotteemme kehittyy pala palalta. Kun saamme tuloksia, optimoimme ja viilaamme tuoteominaisuuksia saadaksemme parhaan mahdollisen lopputuleman.

rakenna-mittaa-opi-palaute-sykli.

 

Voidakseen soveltaa tieteellistä menetelmää on startupin tunnistettava, mitä hypoteeseja testataan. Hypoteesit eli uskomusolettamat ovat arvohypoteesejä ja kasvuhypoteesejä. Näitä olettamuksia testaamalla pyritään vahvistamaan tuotteen luoma arvo asiakkaalle ja väylä, mitä pitkin uskomme kasvavamme eli pitääkö olettamamme kasvumoottorista paikkaansa.

5 x MIKSI – KYSYMYKSEN VIISAUS

Yhtenä työkaluistaan vastaan tulevien ongelmien ratkaisemiseksi Ries tarjoilee viisi kappaletta miksi-kysymyksiä. Jälleen hyvin yksinkertaisella esimerkillä ja toimintamallilla päästään syvälle mahdolliseen perustavaa laatua olevaan ongelmaan.

1.       Miksi laite pysähtyi? (Sulake paloi ylikuormituksen vuoksi).

2.       Miksi se ylikuormittui? (Laakeri ei ollut riittävän hyvin voideltu).

3.       Miksi laakeria ei oltu voideltu riittävästi? (Voitelupumppu ei pumpannut riittävästi).

4.       Miksi se ei pumpannut riittävästi? (Pumpun akseli oli kulunut ja koliseva).

5.       Miksi akseli oli kulunut? (Siihen ei ollut kiinnitetty siivilää ja metalliromu pääsi sisään).

 

Kirja avaa myös useita käytännön tapauksia, kuten myös sopivissa paloissa Riesen omaa elämän uraansa. Kirja on hyvin helppolukuinen ja nämä yksinkertaiset toimintamallit sopivat hyvin virittämään niin omaa arkea, kuin työprojekteja. Suunnitelmanmukaisesti pieniä kokeiluja tekemällä askel kerrallaan parempaan suuntaan.

 

– Sami Suominen

 

ERIC RIES – LEAN STARTUP: Crown Publishing Group 2011 New York

Vinkkaa kaverille!Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on LinkedInEmail this to someone

 

Anese Cavanaughin kirja oli ollut minun lukupinossani jo hetken aikaa. Sain kirjan lahjana ystävältä ja nyt ymmärrän, että hän oli todella miettinyt minua kirjavalintaansa tehdessään. Cavanaugh avaa kirjassaan teoriansa siitä, miten läsnäolollasi on merkitys. Miksi ja miten vaikutat kohtaamisisissasi muihin ihmisiin ja onko vaikuttamisesi tarkoituksellista vai sattumanvaraista.

Cavanaugh linjaa, kuinka johtajuus alkaa tarkoituksellisesta vuorovaikutuksesta.  Tarkoituksellinen vuorovaikutus vaikuttaa kaikkien mukanaolevien energiaan ja sinä asetat näin oman tiimisi vireen. Olet tartuttaja. Se, millainen kulttuuri sinulla on työyhteisössäsi tai kotonasi, on suoraan johdannainen siitä, kuinka olet onnistunut paikalle saapumisen taiteessa. Teoriassa sinulla on kyky ja oikeus rakentaa organisaatio, joka kukoistaa; johtajuus lähtee sinusta. Esimerkilläsi on vaikutus ja sinä määräät onko se positiivinen, negatiivinen vai kokonaan tarkoitukseton.  Minkä tarkoituksen, energian ja läsnäolon tuot mukanasi ja miten se säteilee sinusta muuhun tiimiisi?

KULTTUURIN RAKENNUSPALIKAT

”SUPER 7”

1. Jaettu tarkoitus ja arvot
2. Aikomukset ja kontribuutio
3. Turvallisuus olla läsnä täysillä
4. Uteliaisuus ja haavoittuvaisuus
5. Omasta toiminnasta vastuunkanto
6. Vastavuoroisuus
7. Mittaaminen ja palkkiot

 

Cavanaugh määrittää kulttuurin ”SUPER 7” eli tärkeimmät rakennuspalikat, jotka muodostavat kulttuurin. Kaikki lähtee yhteisestä visiosta eli näkemyksestä. miksi olemme koossa ja mihin olemme menossa? Millä asenteella ja intensiteetillä porukkamme on matkassa mukana? Onko turvallista esittää porukassa mielipiteet ja saadaanko erilaiset persoonallisuudet kukoistamaan tiimissämme? Olemmeko tiimipelaajia ja valmiita uhraamaan vähän omaamme toistemme puolesta? Mittaaminen ja palkkiot tuovat näkyväksi tekemisemme ja sen, mitä tekemistä organisaatiossa arvostetaan ja mikä tuo tuloksia.

Miten hyvin johtaja onnistuu tämän superseiskan kanssa, määrittyy kahdesta toiminnosta. Siitä, kuinka hyvin johtaja onnistuu paikalle saapumisessa. Toisin sanoen johtajan äänen sävyllä, sillä mitä hän sanoo ja tekee ja ennen kaikkea, miten hän onnistuu viemään asioita loppuun asti, on iso merkitys. Toinen määrittävä tekijä on hänen kykynsä kasvattaa ihmisiä. Tällä kasvattamisella pyritään nimenomaan saamaan ihmiset luomaan ja hengittämään tekemisessään onnellisempana.

 

“To create impact you need people, purpose, and personal nourishment.”

Albert Mehrabian tutkimus “Nonverbal Communication and silent messages”, on mukana kirjassa. Mehrabianin mukaan kommunikaatiomme vaikutus määrittyy vain 7 % osalta sanoista, joita sanomme. 55 % tulee olemuksestamme ja kasvon ilmeistämme. Loput 38 % muodostuu äänenpainostamme ja tavastamme kommunikoida sanomamme.

“Who you are, what you intend, and how you show up speaks louder than any brilliant thing you might do.”

 

Cavanaugh avaa kirjassaan, kuinka kaikki lopulta lähtee ihmisestä itsestään.

Se, että sinulla on selkeät omat arvot ja sisältäsi lähtevä elämäntarkoitus, rakentaa sinulle vahvan kuvan siitä, kuka olet pohjimmiltasi. Tämän ymmärtäminen luo kivijalan, jonka ympärille voit rakentaa ja tiedät kulkevasi kohti elämäsi tarkoitusta.

Viereisessä kuvassa Cavanaugh on kuvannut johtamisen vaikutusympyrän. Ensimmäisessä kerroksessa kuvion keskiössä olet sinä autenttisena omana itsenäsi. Toisessa kerroksessa on energia ja oma läsnäolosi. Mikä on kuntosi ja millaisessa ympäristössä tapaatte. Millainen on henkinen ja tunteellinen tasapainosi kohtaamishetkellä. Raikkaan aamulenkin jälkeen ihailtuasi matkallasi auringonnousua olet varmasti paremmassa vireessä henkisesti, kuin riitelyn jälkeen puolisosi kanssa. Ulkoasusi, hygieniasi ja olemuksesi lähettää signaaleja läsnäolijoille. Kanssakäymis- ja suhdetaidot ovat myös osana tässä toisessa kerroksessa; miten onnistut kommunikoimaan sisintäsi ulospäin.

Kolmas kerros muodostuu omasta osaamisestasi ja kompetenssistasi saada asiat tapahtumaan. Johtajuuden näkökulmasta taidot, jotka Cavanaugh valitsi kehälle, ovat: vision ja strategian rakennustaidot, johtamistaidot, tukitoimintojen hallinta, ryhmittyminen, terve kulttuuri, yhteistyö ja kommunikaatiotaidot. Nämä kerrokset muodostavat vaikutuksen, jonka saamme aikaiseksi. Kun hahmotamme palat, joilla rakennamme vaikutuksemme, pystymme myös kehittymään ja parantamaan vaikuttavuudessamme.

Kirja oli miellyttävä ja mukaansatempaava lukukokemus. Teorian ympärillä oli runsaasti tarinoita ja esimerkkejä, jotka tekivät sanoman vastaanottamisen helpoksi. Tämä on kirja, jonka sisältöä pystyy suosittelemaan lähes kenelle tahansa. Opit on sovellettavissa kaikkeen kanssakäymiseen, niin työssä kuin vapaa-ajalla.

– Sami Suominen

 

ANESE CAVANAUGH: CONTAGIOUS CULTURE, McGraw-Hill, 2016 USA

Vinkkaa kaverille!Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on LinkedInEmail this to someone