Mitä tarkoittaa Parallel Thinking? Tämä on sanapari, joka on tullut englannin kielen  sanakirjaan Edward de Bonon teorian johdosta. Suomennettuna lateraalinen tai rinnakkainen ajattelu on alustettu hienosti Bonon kirjassa:

”Olemme suuren kauniin maatalon pihalla. Yksi henkilö seisoo talon edessä, toinen talon takana ja kaksi muuta talon eri sivuilla. Kaikilla neljällä on siis erilainen näkökulma tuosta kauniista maalaistalosta. Kaikki neljä argumentoivat radiopuhelimella omaa näkemystään talosta ja sen oikeellisuutta.”

Kun käytämme rinnakkaisajattelua, me kaikki kävelemme yhdessä talon etusivulle ja katsomme taloa samasta näkövinkkelistä. Sen jälkeen kävelemme talon oikealle sivulle ja katsomme taas kaikki yhdessä taloa samasta vinkkelistä. Tätä jatketaan, kunnes koko talo on kierretty yhdessä ympäri. Rinnakkainen ajattelu tarkoittaa sitä, että jokaisella hetkellä, kaikki katsovat asiaa yhdessä samasta suunnasta.

Perinteisessä ajattelussa herkästi keskitymme omaan näkökulmaamme ja argumentoimme oman näkemyksemme oikeellisuutta. Rinnakkaisajattelussa molemmat mielipiteet – olivat ne kuinka ristiriitaisia tahansa – laitetaan rinnakkain ja asiaa tutkitaan joka suunnasta. Edward de Bonon mukaan tätä kautta asia yleensä ratkeaa itsestään, ilman että joudutaan valitsemaan jommankumman argumentin puolesta.

 

SYSTEEMIN TARKOITUS

Edward de Bonon kuuden ajattelun hatun tarkoituksena on yksinkertaistaa ajattelua. Antaa ajattelijalle mahdollisuus taklata kaikki näkökulmat erikseen yksi kerrallaan. Tämä siis sen sijaan, että tunteet, logiikka, informaatio, toivo ja ideointi sekoittuvat keskenään erottamattomaksi puuroksi.

Toiseksi systeemi mahdollistaa tekemään muutoksen ajattelussa. Mikäli henkilö on ollut erityisen kriittinen tapaamisessa, tämä henkilö voidaan pyytää ottamaan musta hattu pois päästään. Sitten häntä voidaan ohjata laittamaan vuorostaan vaikka keltainen, ns. mahdollisuuksien hattu päähän.

Tulokset, mitä rinnakkaisajattelusysteemistä saa ovat:

  • VOIMA: Viisaus, kokemus ja osaaminen, joka löytyy tiimin jäseniltä, saadaan valjastettua kokonaisuudessaan käyttöön. Kaikki katsovat ja työskentelevät samaan suuntaan, eikä vastakkain.
  • AJAN SÄÄSTÖ: Kaikkien katsoessa samaan suuntaan, haasteet asetetaan rinnakkain. Ei ole tarvetta vastata aiemman henkilön esittämään haasteeseen, vaan kaikki ideat ja haasteet asetetaan rinnakkain. Lopuksi aihe käsitellään kokonaisuudessaan nopeasti.
  • EGON ELIMINOINTI: Toimimalla hyvänä ajattelijana kaikista kuudesta suunnasta, ego poistuu kokonaan kuviosta.
  • ASIA KERRALLAAN: Sekaannus on suurin haaste hyvälle ajattelulle. Yleisesti pyrimme tekemään liian monta asiaa samanaikaisesti. Haemme informaatiota, tunteemme ovat pelissä ja samalla ideoimme jo ratkaisuja tunteidemme vallassa.

 

KUUSI HATTUA

Valkoinen hattu on neutraali ja objektiivinen. Tämä hattu tuo esiin faktat ja luvut luoden pelikentän ja pohjan ajattelulle.

Punainen hattu tuo peliin tunteemme, antaen meidän intuitiomme ja uskomustemme laukata vapaasti, ilman että meidän tarvitsee perustella niitä millään tavalla. Mikäli tunteita ei käsitellä ja avata pöydälle, ne kurkkivat ja poukkoilevat mielessämme faktojen taustoilla vaikuttaen näkymättömällä asteella. Meidän on hyvä muistaa, että lopulta päätös tehdään kuitenkin aina tunteella.

Musta hattu on vakava ja varoivainen. Tällä hatulla löydämme päätöksemme mahdolliset heikkoudet ja sudenkuopat. Se myös estää meitä tekemästä mitään laitonta, vaarallista, tappiollista, saastuttavaa ja muuta vastaavaa. Musta hattu on kaikkein käytetyin hattu ja ehkä myöskin tärkein. Meidän tulee identifioida se, mikä ei tule toimimaan jo ennakkoon.

Keltainen hattu on aurinkoinen ja positiivinen. Keltaisen hatun alla ajattelija on optimistinen ja tarkoituksellisesti tähtää löytääkseen kaikki mahdolliset saavutukset, mitä tilanteesta voi toivoa.

Vihreä hattu on energian lähde. Uudet vihreät lehdet ja oksat merkitsevät kasvua.  Vihreä hattu on ideoinnin hattu. Tämä poikkeaa siinä suhteessa muista kohdista, sillä emme voi vaatia ideoinnista tuloksia. Ideoita ei välttämättä synny. On kuitenkin tärkeää budjetoida ideointiin aikaa, sekä panostaa siihen. Edward de Bonolla on kirjoittaa ideoinnista seuraavasti:

”Koulun matematiikassa meille on opetettu  työskentelemään saamaan summaan vastaus. Kun vastaus on saatu, siirryt seuraavaan summaan. Sinulla ei ole mitään syytä käyttää lisää aikaa ensimmäisen summan kanssa, sillä mikäli sinulla on oikea vastaus, ei se siitä parane. Tämän idiomin ihmiset vievät herkästi ajatteluunsa myöhemmässä elämässä. Heti, kun heillä on ensimmäinen vastaus, he lopettavat ajattelun. He ovat tyytyväisiä päätökseensä, vaikka tosielämä ei kulje samoja polkuja koulumatikan kanssa. Yleensä on olemassa enemmän kuin yksi vastaus, ja toiset vastaukset ovat paljon parempia kuin toiset: edullisempia, luotettavampia ja helpompia toteuttaa. Ei ole mitään syytä olettaa, että ensimmäinen vastaus on paras.”

 

Sininen hattu on rauhallinen ja väriltään taivaan sininen. Se on kaiken muun yläpuolella, ja näin kontrolloi ja organisoi kaikkien muiden hattujen toimintaprosessin. Tämä hattu on kuin orkesterin kapellimestari, joka katsoo, mitä pitäisi tehdä ja että tekeminen toteutetaan oikeaan aikaan. Sininen hattu kertoo, minne ollaan menossa, millaisia reittivaihtoehtoja on, miten teimme matkaa ja lopulta mikä on määränpään lopputulos.

 

KÄYTTÖ

Edward de Bono ohjeistaa kirjassaan kaksi tapaa käyttää näitä kuutta hattua. Yksi käyttötapa hyödyntää hattuajattelua on, kun haluaa jonkun henkilön muuttavan ajattelunäkökulmaansa tapaamisessa. Toinen käyttötapa on suunnitella työskentelymetodi, jossa on rytmitetty yhteinen järjestys ja ajankäyttö eri hatuille, jossa  sininen hattu aloittaa ja lopettaa session. Sininen hattu kertoo, miksi olemme täällä ja lopuksi se kertoo, mitä saimme aikaan.

On myös hyvä tunnistaa, miten itse toimii erilaisissa tilanteissa tehdessään päätöksiä. Varsinkin miten reagoit äkillisessä ajattelua vaativassa tilanteessa paineen alla. Minulla menee helposti punainen hattu päähän ja tunne tulee pintaan. Olen myös voimakkaan tunteen alla nopea toimimaan. Kirjasta oppineena, on hyvä muistaa painaa valkoinen hattu päähän ennen toimintaa. Saada faktat pöytään, jolloin voit vielä asettaa myös vihreän hatun päähän ja innovoida parempia ratkaisuja ja mustan hatun kanssa varmistaa, mikä voi mennä pieleen. Näin lopuksi sininen hattu päässä summaat tilanteen ja sinun on helppo seistä päätöksesi takana.

”If you never change your mind, why have one” – Edward de Bono

SUMMAUS

Kirjailija de Bono tarjoilee meille paremman ajattelun systeemin kirjassaan. Sen tarkoitus on auttaa ihmisiä saamaan parempia tapaamisia ja nopeampia päätöksiä. Six Thinking Hats on työkirja, jonka lukeminen avaa oven muiden ihmisten ymmärtämiseen keskusteluissa. Saadakseen kirjasta hyötyä itselleen, on oltava valmis viemään malli askel kerrallaan omaan arkiseen toimintaan. Kirjailija neuvookin harjoittelemaan ajattelemista, ja varaamaan sille kalenterista aikaa.

 

– Sami Suominen

 

Edward de Bono: Six Thinking Hats, Penguin Random House UK, 1992

Vinkkaa kaverille!Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on LinkedInEmail this to someone

Murehtiminen on myrkkyä kehollemme. Se sairastuttaa kehomme ja lyhentää elinikäämme. Iso osa meistä murehtii menneitä ja hikoilee vasta edessä olevia haasteista. Tässä menemme herkästi niin pitkälle, että unohdamme elää tässä ja nyt, joka on lopulta se ainut hetki, johon voimme vaikuttaa.

Carnegien sanoma ei ole carpe diem, vaan hän hyvinkin suunnitelmallisesti käy läpi sen, millaisen elämän polun haluamme kulkea. Keitä me olemme? Mihin me olemme matkalla? Meidän tulee rakentaa selkeä ja kirkas tahtotila, jonka elämme todeksi hetki hetkellä nykyhetkessä.

Kirja käsittelee konkreettisia hyviä työkaluja, joista nostan tässä muutaman esiin. Työkalujen toimivuudesta Carnegie avaa esimerkin Rockefelleristä, joka sairastui murehtimiseen niin pahasti, että menettäessään multimiljonäärinä 150 € hänen piti käydä maaten. Ennen paranemistaan Rockefeller nukkui huonosti jos ollenkaan, hänelle ei ollut mahdollista syödä normaalia ruokaa ja ulkonäöltään hän näytti kymmeniä vuosia ikäistään vanhemmalta. Kun murehtiminen saatiin häneltä kitkettyä, hänestä tuli antelias ja elämästä nauttiva, onnellinen mies.

TYÖKALUT

Carnegie lähtee tilannekartoituksesta liikkeelle. Kaksi kysymystä:

1.       Miksi olen huolissani?

2.       Miten voin asiaa auttaa?

Rakenna aluksi paperille tilanne pelottomasti ja rehellisesti. Kirjoita auki kaikki mietteet ja käänteet, joilla rakennat mahdollisimman todenmukaisen tilannekuvan.

Kun meillä on tilannekuva selvillä tulee meidän tarkastella kaikki mahdolliset toimintamallit tilanteessa. Mihin minä voin vaikuttaa ja mitkä ovat todennäköiset lopputulemat kullakin toimintamallilla? Mikä on pahinta, mitä tilanteessa voi tapahtua? Kuinka todennäköistä tämä on? Mitä tämä pahin skenaario tarkoittaa minulle? Kun pahin, mitä voi tapahtua on selvillä ja kokee olevansa sujut tämän asian kanssa, huomaa kuinka mieli ja jännitys laukeavat.

 Voimme nyt päättää, mitä polkua lähdemme kulkemaan, kun ratkaisu on tehty ja mieli on levollinen. Näin pystyy taas laittamaan energian itse toiminnan korkeatasoiseen toteuttamiseen. Varmistaakseen, että saa aikaan paljon pahinta skenaariota parempaa. Huolestuneena, jännitteen alla suorituskykymme on hyvin vajavainen.

 

Tosiasioiden selville saaminen

Tosiasioiden analysointi

Ratkaisuun pääseminen, ja sitten toiminta ratkaisun mukaisesti.

 

Toiminta on paras lääke huolestumista vastaan, ja laittakaamme energiamme asioihin, joihin voimme vaikuttaa. Asiat, joihin emme voi vaikuttaa tulee laittaa lokeroon Niin on, eikä voi olla toisin. Meidän ei tule myöskään jäädä kiinni menneeseen. Ottakaamme siis  menneestä opit ja älkäämme sahatko sahajauhomme.

Väsymys altistaa huolille ja yksi väsymyksen pääsyy on ikävystyminen. Aivot eivät väsy, kun olet innostunut tekemisestäsi. Carnegie kehottaakin meitä löytämään itsellemme ammatin, josta pidämme, minkä tekemisestä innostumme ja missä tahdomme kehittyä. Kun työ on mielekästä ja innostavaa aivoistamme tulee ikiliikkujia. Muista kuitenkin levätä fyysistä kehoasi jo ennen kuin väsyt. Työn rytmitys, kuten mahdolliset vartin päiväunet tai kävely ulkoilmassa lounaalle toimivat hyvinä energian palauttajina. Alla neljä neuvoa, joita meidän tulisi noudattaa välttyäksemme turhilta murheilta työympäristössämme:

 

I NEUVO: Puhdistakaa työpöytänne kaikesta paperista, joita ette tarvitse käsillä olevassa tehtävässänne.

II NEUVO: Suorittakaa tehtävänne niiden tärkeysjärjestyksessä.

III NEUVO: Kun ratkaistavaksenne tulee jokin probleema, ratkaiskaa se heti, jos tunnette ratkaisun edellyttämät tosiasiat. Älkää siirtäkö ratkaisujanne yhä tuonnemmaksi.

IV NEUVO: Oppikaa organisoimaan, jännittämään asioita toisten tehtäväksi ja valvomaan suorituksia.

 

YHTEENVETO

Päämäärätietoisella nykyhetkessä elämisellä rakennetaan onnellinen elämä. Carnegie summaa elämänsä tärkeimmäksi opikseen sen, että tietää kuinka tärkeää on se, mitä ajattelemme. ”Jos tietäisin, mitä ajattelette, tietäisin keitä olette”, hän sanoo. Elämä on sitä, millaiseksi ajatuksemme sen tekevät. Carnegie kehoittaa meitä: ”Lukekaa historiaa! Yrittäkää katsella asioita tuhannen vuoden näkökulmasta ja havaita, kuinka vähäpätöisiä ovat omat vaikeutenne ikuisuuden perspektiivissä.”

– Sami Suominen

Dale Garnegie: Miten pääsen turhista huolista, 2017, WSOY

 

Vinkkaa kaverille!Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on LinkedInEmail this to someone

Useimmat meistä jäätyy, kun tiellemme tulee vastoinkäymisiä matkalla kohti tavoitteitamme. Jokainen vastoinkäyminen on kohtaajalleen uniikki, mutta reaktiot, joita vastoinkäymiset aiheuttavat, ovat verrattain yhteneväisiä.  Pelko, turhautuminen, toivottomuus, tietämättömyys ja viha ovat yleisimpiä vastoinkäymisistä heränneitä tunteita.  On olemassa kuitenkin ihmisiä, joilla on taito kääntää vastoinkäymiset voimakseen.

Kirjassa The Obstacle is the way amerikkalainen Ryan Holiday raottaa – joskaan ei erityisen konkreettisesti – kuinka vastoinkäymiset voi kääntää voimakseen. Hän lienee kuitenkin itsessään varsin hyvä esimerkki, koska 19-vuotiaana hän droppasi korkeakouluopinnoistaan. Tämä päivänä Holiday on edelleenkin vasta 30-vuotias, mutta erittäin kokenut ja arvostettu kirjailija, markkinointiosaaja ja kolumnisti.

Holiday linjaa, että useilta meistä puuttuu metodit ja raamit, joiden avulla kykenee näkemään ”surkeiden sattumusten sarjan” arvokkaina oppitunteina. Holidayn mukaan tarkoitus ei ole se, että ajattelisimme ”ei tämä nyt niin paha ole”, vaan sen sijaan ajattelisimme: ”Minä voin kääntää tämän hyväksi.”

 

”Vastoinkäyminen polullamme rakentaa uuden polun. Älä koskaan unohda , että jokainen vastoinkäyminen on mahdollisuus parantaa taitojasi..”

 

Holidayn opit on lainattu stoalaisesta filosofiasta, joka tulee kirjan esimerkeissä ja tarinoissa vahvasti läpi. Holiday tekee kuitenkin filosofiansa myymisen taidokkaasti; ei tyrkyttäen, vaan sopivissa annoksissa tarinaan mukaan ujuttaen. Hänen referensseinään on kovia nimiä, kuten Theodore Roosevelt, Rockefeller ja Stockdale. Stoalaisen filosofian mukaan vastoinkäymisten voittamiseen onkin kolme kriittistä askelta:

 

Perception – Action – Will

1. Asenteemme ja suhtautumisemme

Mikä on meidän lähestymistapamme? Mikä on intuitiivinen ajattelumme ja mitä aivomme puhuvat asiasta meille itsellemme? Millä ajattelumallilla vastaanotamme ongelman?

2.Energia ja luovuutemme Millä palastelemme vastoinkäymisen mahdollisuudeksi?

3.Jalostaminen ja sisäisen motivaation ylläpito Tämä auttaa meitä hallitsemaan pettymyksiä ja vaikeuksia.

 

Tässä yhdistyy kolme itsenäistä, yhdistävää ja toisistaan riippuvaista toimintoa; näkemys, toiminta ja tahto. Kaikkia osia tarvitaan, jotta vastoinkäyminen voidaan voittaa.

 

Omakohtainen – lopulta siunaukseksi muuttunut – vastoinkäyminen, oli perheyrityksessämme joutuminen markkinan mullistuksessa tilanteeseen, jossa piti tehdä päätöksiä suunnasta ja erilleen kasvamisesta. Perheyrityksessämme olimme aina uskoneet filosofiaan ”vaikka läpi harmaan kiven”.  Toteutimmekin filosofiaa menestyksekkäästi yli vuosikymmenen ajan. Toinen vallitseva uskomus meillä oli, että yhtiö on perhettä varten, ja sitä ei ole tarkoitus myydä eikä lopettaa. Tony Robbinsilta sain hiljattain oppia, että alusta lähtien pitää olla olemassa exit-strategia, sillä ilman exit-strategiaa olet vain operaattori, etkä omistaja. Exitiä ei tarvitse käyttää, mutta ilman exit-mahdollisuutta, olet jumissa yrityksessäsi. Näin kävi myös meille. Olimme liian syvällä omassa filosofiassamme.

Tuo ”koulu” oli minulle erittäin kallis, mutta ilman tätä koko lähipiiriäni ravistellutta vastoinkäymistä, en olisi astelemassa nykyisiä askeleitani. Tuskin kirjoittaisin tätä blogikirjoitustakaan. Erityiskiitos  siis perheelleni ja kanssakulkijoilleni. Holiday viittaa esimerkeissään latinankieliseen sanontaan, joka on hänen mukaansa kokoaa stoalaisuuden yhteen lauseeseen:

 

Veres acquirit eundo eli keräämme voimia edetessämme.

 

– Sami Suominen

 

Ryan Holiday, The Obstacle is the way, APenguin Random House Company, 2014

Antony Robbins: Business Mastery, Amsterdam June 2017

Marcus Aurelius: Meditations, Random House Company, England 2002

Vinkkaa kaverille!Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on LinkedInEmail this to someone

Istun lentokoneessa Amsterdamista kohti kotihelsinkiä. Kynä sauhuten olen raapustanut viimeiset viisi päivää oppeja ja oivalluksia maailman yhdeltä johtavalta valmentajalta. Oppien puolesta voisimme istua missä tahansa MBA-kurssilla, mutta oppimismenetelmä on itsessään hyvin poikkeuksellinen. Miten saadaan 1500-päinen yleisö omaksumaan ja ymmärtämään MBA-tason työkalut viidessä päivässä. Miten tämä tehdään niin, että 80 % porukasta osaa viedä ja vievätkin asiat käytäntöön ja luo yrityksilleen massiivista lisäarvoa?

Robbinsin ensimmäisenä oppina oli, että ilman huippuvirettä toimintastrategiasi ei toteudu, sillä ilman virettä keksit itsellesi satuja ja syitä, miksi et voi toimia juuri nyt. Viereinen kuva kuvaa asian: STATE, STORY, STRATEGY. Meidän tulee siis kaikessa tekemisessämme virittää itsemme ensin huippuvireeseen, jolloin emme satuile itsellemme tekosyitä, vaan annamme koko energiamme itse toimintaan.

Toteutimme virekaavaa viiden päivän ajan 12 – 14 tunnin valmennuspäivillä. Tauot eivät kuuluneet ohjelmaan, ja yleensä päivään kuuluikin reilu 30 minuutin lounastauko, joka pidettiin noin kahdeksan aikaan illalla. Itse ohjelma päättyi klo 23:30 – 01:00 välillä, jolloin tehokkaalla nukkumaan siirtymisellä oli mahdollista saada seitsemän tunnin yöunet ennen seuraavan aamun klo 08:00 – 09:00 starttia.

Oppimismalli oli aika lailla sitä, että opetettavat asiat käytiin läpi äänen, kuvien sekä tarinoiden kautta. Toisessa vaiheessa tehtävien kautta pääkohdat vietiin omaan yrityskäytäntöön. Käytännön ja ymmärtämisen varmistus tapahtui paritöinä opettamalla ja esittämällä omat työt tuntemattomille kavereille. Kolmannessa vaiheessa asioihin sisäistettiin voimakas tunnelataus, ja opit kirjaimellisesti tanssittiin kehoomme. Suurissa avainlinjoissa tehdään ryhmätöitä ja yrityksen ja erehdyksen kautta oivalletaan yhdessä tekemällä. Ennen kotiin lähtöä pääkohdat summattiin ja niille laskettiin euromääräinen arvo käytäntöön vietynä. Lopuksi jokaiselle projektille asetettiin deadline, johon mennessä se on jalkautettu  omaan organisaatioon.

”SELF TALK”

Se mitä ja miten puhut itsellesi vaikuttaa tarinaasi. Vireen saavutettuamme pystymme ylläpitämään ja muuttamaan energiaamme hetkessä. Affirmaatiot, sellaiset kuten oheinen gladiaattori-tarina, saavat vireesi muuttumaan hetkessä. Joka lauseelle on rakennettu selkeä tarkoitus, jonka olet ensin itsellesi sisäistänyt. Affirmaation kertaaminen muuttaa myös sisäistä tarinaasi, jolloin sinulla on hyvä työkalu, jonka voit kaivaa esiin tarvittaessa. Vapaa käännös viereisen tarkoituksesta:

”Ole tekijä joka pystyy saamaan muutosta aikaan.

Vastoinkäymiset tai taantumat saavat minut loistamaan.

Nyt on minun aikani, eikä minua kukisteta.

Tunnen itseni, ja tuotan massiivista lisäarvoa.

Olen GLADIAATTORI.

 Vastoinkäymiset energisoivat minut.

Nyt on minun aikani.

Avaa minulle pelkosi ja rajoitteesi. Minä luon sinulle tuloksia.

Olen GLADIAATTORI”

 

”PROXIMITY IS POWER”

Robbinssin oppi-isä Jim Rohn opettaa, että olet keskiarvo niistä viidestä ihmisestä, jonka kanssa vietät eniten aikaa. Robbins on ottanut tämän opin vahvasti ohjelmaansa. Kun sinulla on selkeät tavoitteet, sinun tulee hankkia elinpiiriisi ihmisiä, jotka ovat matkassa sinua pidemmällä. Pimeässä tunnelissa vaeltamisen sijaan saat näin taskulampun, joka helpottaa kulkuasi polullasi. Tämä voidaan nähdä toteutuvan kaikessa, niin urheilussa joukkuetovereiden oppien toinen toisiltaan kuin koulussa, kotona tai työelämässä. Robbins lyöttää osaajia yhteen niin seminaareissaan kuin Platinium Partnership – ohjelmallaan. Platinium-ohjelmassa vuoden ajan osallistujat pääsevät maailman huippuosaajien kanssa samoihin pöytiin.

Nämä itsensä ja oman energian johtamisen työkalut olivat vain alkulämmittely itse seminaarissa. Pääasia fokusoitui alla olevien seitsemän osa-alueen ympärille, joiden hallitseminen varmistaa yrityksen kuin yrityksen menestyksen. Robbins oli tuonut myös menestyneitä yrittäjiä vierailevina puhujia puhumaan heidän omista vahvuusalueistaan. Ohjelmassa nähtiin Keith Cunningham, joka avasi meille kirjanpidon saloja, ja sitä, kuinka toiminnan avain tunnusluvuista rakennetaan itselle ohjausmittaristo. Jay Abraham puhui meille markkinoinnista ja myyntikanavastrategioista, Oren Klaff pitchauksesta ja myynnistä.

Asiaa tuli paljon, ja päivät muuttavat merkittävästi omia työskentelymallejani. Itse tein 123 sivua A4-lehtiöön muistiinpanoja. Minulla on valmiina 37 toimintoa (action points), jotka tulen jalkauttamaan käytäntöön. Valmennuksen lopussa vielä viilattiin ensin 10 tärkeintä ja sitten 3-6 tärkeintä kohtaa, joille laskettiin euromääräiset muutosarvot. Lisäksi asetettiin päivämäärät omille jalkautuslupauksille. Todella hieno huipennus oli kirje, jonka kirjoitimme itsellemme kokemuksestamme, jossa muistutimme omista odotuksistamme itseämme kohtaan. Kirjeen lähetimme itsellemme, ja se tulee perinteisessä postissa omaan postilaatikkoomme puolen vuoden päästä.

Koulutuksesta voi sanoa, että se oli hyvin konkreettinen: teoria vietiin vahvasti käytännön tasolle. Suosittelen kurssia vahvasti kaikille yritysmaailmassa mukana oleville, jotka haluavat saada kaikki tehot irti omasta osaamisestaan. Kokemukseni tapahtumasta oli jopa elämää muuttava. Koko tähänastisen elämän polku tuli uuteen risteykseen, josta on mahdollisuus edetä uudelle haastavammalle tielle.

– Sami Suominen

 

Tony Robbins: Business Mastery, kesäkuu 2017, Amsterdam

 

Vinkkaa kaverille!Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on LinkedInEmail this to someone

Oskari Saaren teos Aki Hintsan elämäntyöstä on hyvin moniulotteinen. Teos opettaa Hintsan filosofiaa onnellisesta ja menestyksekkäästä elämästä. Filosofian lisäksi kansien väliin kätkeytyy useita mikroelämänkertoja sekä mukaansatempaavia tarinoita niin urheilussa kuin liike-elämässäkin menestyneistä huippuosaajista. Kirja luo mahdollisuuden kurkistaa myös formulavarikoiden sisäpiiriin. Lukija pääsee tarkastelemaan elämää F1:ssä varikkomuurin sisäpuolelta. Kirja kuvaa mielestäni hyvin, kuinka huippumenestys vaatii päättäväistä työtä, asennetta ja myös universumia. Hintsan mukaan kaikkiin näihin elementteihin voi vaikuttaa määrätietoisella harjoittelulla.

Hintsan filosofia pohjautuu pitkälti LFA-malliin, jota Fida käytti aktiivisesti jo 1960-luvulla kehitysmaaprojekteissa. Mallilla pystytään hallitsemaan monimutkaisiakin kokonaisuuksia. Projektille asetetaan tavoite ja tavoitteelle mittarit, joilla matkaa tavoitteeseen voidaan mitata ja näin tuoda kehittyminen näkyväksi. Projektikokonaisuus jaetaan osa-alueisiin, joille kaikille asetetaan omat mittarit. Näillä mittareilla mitataan suunnitelmanmukaista päivittäistä ja viikoittaista tekemistä ja tekemisen etenemistä kohti tavoitetta. Tämä LFA-malli on myös pohjana Hintsan voittamisen anatomian filosofiassa.

 

Oma kuvitukseni mallista.

 

MENESTYKSEN YMPYRÄ

Työkomennuksellaan Etiopiassa työskennellessään yhden maailman kovimman kestävyysjuoksijan kanssa Hintsa oivalsi tulevan työuransa kannata keskeisimmän asian:

”Menestys on hyvinvoinnin sivutuote.”

Vuosia kestäneiden erilaisten kokemustensa kautta oivallus johti Hintsan jakamaan hyvinvoinnin kuuteen osa-alueeseen:

  • Yleinen terveys
  • Biomekaniikka
  • Fyysinen aktiivisuus
  • Ravinto
  • Lepo
  • Henkinen energia

Hintsa pohti asiaa urheilun kautta. Koska hyvinvointi on voittamisen perusedellytys, oli hän nyt purkanut osiin voittamisen anatomian.

Hyvinvointi ei ole osiensa summa vaan tulo. Se on kuin kuudesta osasta koottu pyörä: jos yksi osa pettää, ei pyörä enää pyöri kunnolla.

 

 

Tämä blogitekstini on pintaraapaisu Hintsan opeista. En halua spoilata kirjaa enempää, koska olen sitä mieltä, että miltei jokaisen tulisi lukea tämä kirja kannesta kanteen.

 

– Sami Suominen

Oskari Saari: AKI HINTSA VOITTAMISEN ANATOMIA, 2015 WSOY EU

Vinkkaa kaverille!Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on LinkedInEmail this to someone

Kertooko vaahtokarkkitesti tulevaisuuden menestyksestäsi? Walter Mischel testasi Stanfordin yliopistossa  4–5-vuotiaita lapsia ja löysi korrelaation lykätyn tarpeentyydytyksen ja SAT-pisteiden välillä. Mitä enemmän sekunteja lapsi pystyi odottamaan vaahtokarkki edessään sitä syömättä, sitä paremmin lapsi pärjäsi collegen tasotesteissä. Ne, jotka olivat odottaneet enemmän sekunteja, omasivat myös pienemmän painoindeksin ja paremman minäkuvan. Tämä tarpeentyydytystä lykkäävä porukka pystyi myös paremmin saavuttamaan asettamansa tavoitteet ja heillä oli parempi stressinkäsittelykyky.

Sanoman ytimessä on kaksi aivosysteemiä ja niiden keskinäinen interaktio. Ensimmäinen on “kuuma”; tunteellinen, heijastava ja tiedostamaton puoli. Toinen aivosysteemi on “viileä”; ajatuksenvarainen, vastaanottava, hitaampi ja ponnistelua vaativa systeemi. Se, miten nämä systeemit toimivat, määrittävät sen, kuinka hyvin pystyt käsittelemään omaa tahdonvoimaasi. Esimerkkinä kerrottakoon, että kuuma systeemini on kuumimmillaan, kun tarjoilija ravintolassa tulee kertomaan uunituoreesta suklaakakusta jälkiruoaksi. Siinä ei järki kerkeä mukaan, ennen kuin kakkupalat jo pömpöttävät mahassa ja on tukalaa olo.

Miten meidän tulisi siis toimia?

Odotusaika saatiin kymmenkertaistettua lapsilla, kun vaahtokarkki peitettiin. Minun ei siis esimerkiksi sovi katsoa jälkiruokalistaa lainkaan. Meillä on myös luontaisia triggereitä – laukaisimia, joihin reagoimme tapojemme mukaisesti. Kun jääkaapin ovi narahtaa auki, tulee meille heti mielitekoja. Pystymme muuttamaan mielikuviamme näihin triggereihin ja näin poistamaan huonoja tapoja mielestämme. Kokeessa myös ymmärryksen huomattiin olevan avaintekijä pitkittämään odotusaikaa. Kun lapset puhuivat ja järkeilivät itselleen, miksi pitää odottaa, aika piteni. Eli kun puhumme kuumalle systeemillemme, saamme sen viilenemään. Tämä tapahtuu viemällä itsemme kauemmas nykyhetkestä. Esimerkiksi minun tulisi kuvitella uunituoreen suklaakakun ympärille raamit ja lopulta se onkin mielessäni vain taulu. Ajatusleikki herkun pahanmakuisuudesta on myös oiva tapa lykätä tarpeentyydytystä. Myös itsensä psyykkaaminen muistelemalla, on joskus aiemmin onnistunut odotuksessa on toimivaa.

Mischel käsittelee kirjassaan mielenkiintoisesti myös sitä, kuinka ihminen elää epäluotettavassa ympäristössä. Sanat, joihin emme usko muuttavat ajatteluamme ja haluamme kaiken heti ja nyt, emmekä ole valmiita siirtämään saamisiamme mistään hinnasta. Tämä kantaa juurensa Mischelin mukaan jo ensimmäisiin hetkiin kohdun ulkopuolelle. Hellyttely, keinuttelu, syöttäminen ja läheisyys on vanhempien tärkein tehtävä lasten kanssa. Tässä luodaan pohja ihmiselle ja hänen luottamukseensa ja turvallisuuteensa tulevaisuudessa. Kun luottamusta ja hellyyttä ei ole, kasvaa lapsi maailmaan, jossa kaikki nyt ja heti on ainoa vaihtoehto. Lupaukset tulevasta toisesta vaahtokarkista on harhakuva, joka ei todellisuudessa kuitenkaan toteudu.

Persoona

Mischel näkee oman persoonamme kehityksen tanssina geeniemme ja ympäristömme kanssa. Kumpikaan ei pysty dominoimaan sitä, kuka sinusta kasvaa elämäsi aikana. Elämänasenne on tärkeässä roolissa, sillä optimistit pystyvät hallitsemaan stressiä ja sen negatiivisia vaikutuksia paljon paremmin. Näin he määrätietoisesti panostavat omaan hyvinvointiin ja ovat terveempiä ja vähemmän herkkiä masentumaan. Kun optimisti epäonnistuu, hän uskoo pystyvänsä onnistumaan seuraavalla kerralla muuttamalla käyttäytymistään.

Mielenkiintoista oli lukea kuinka itsekontrolli on asiakohtaista. Vaikka olisimme hyvin kontrolloituja yhdessä tilanteessa, voimme toisessa olla hyvinkin arvaamattomia. Kirja käytti esimerkkinä presidentti Clintonia. Hänen meriittinsä ovat vahvat. Hänen pitkäjänteisyyttään voidaan demonstroida esimerkiksi kyvyllä voittaa Rhodes Scholarship, Yalesta hankitulla oikeustieteen tutkinnolla tai vaikkapa pääsyllä USA:n presidentiksi. Toisaalta Clintonin itsehillintä ei päde roskaruoan ja valkoisen talon kauniiden harjoittelijatyttöjen kohdalla.

Itse olin pikkupoikana hyvin säästeliäs. Minulla oli iso muovikassi, johon keräsin makeisia. Tätä kassia vaalin ja ihailin. ”Voi, kuinka paljon minulla olisikaan joku päivä karkkia”, minä ajattelin. Kuitenkin muutamien vuosien päästä huomasin, että makeiset olivat pilaantuneet ja ne heitettiin roskiin kaapista haisemasta. Mischell linjaakin kirjassaan, että meidän pitää löytää sopiva tasapaino hetkessä elämisen ja tulevaisuuden rakentamisen välille. Äärimmäisyyksiin vietynä siirretty tarpeen tyydytys tekee meistä jäykkiä, nyrpeitä ja ilottomia kulkijoita. Tämä tapahtuu, koska jokainen meistä kohtaa tilanteen, jossa tulevaisuuden lupaukset eivät toteudukaan. Talous luo syklejä ja jopa pankkikriisejä, lait muuttuvat ja joskus vaan karkit homehtuvat kaappiin.

 

– Sami Suominen

Walter Mischel: The Marshmallow Test, 2015, Transworld

 

Vinkkaa kaverille!Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on LinkedInEmail this to someone

Sain isänpäivänä lahjaksi Cuddyn kirjan Vahvasti läsnä. Kirjassa Harvardin professori Amy Cuddy kirjoittaa, kuinka läsnäolo on avain oman elämänpolun täydeksi elämiseen. Hän avaa kirjassaan sen, miten yksilö voi vaikuttaa omaan läsnäoloonsa. Kirjassa läpikäydään sitä, kuinka uskaltaa – varsinkin haastavissa tilanteissa – seistä omilla jaloilla, uskoa ajatuksiinsa ja kuinka usko itseen mullistaa elämänpolun. Cuddyn tutkimus pohjautuu laajaan aineistoon, jota hän kirjassa esittelee. Kirja on hyvä tasapaino kirjoittajan omaa tarinaa, tutkimustuloksia ja konkreettisia neuvoja,­ joita lukija voi hyvin ottaa käyttöön omaan arkeensa.

 

”Ryhdy tänään ihmiseksi, joka haluat olla huomenna.” – William James

 

Kirjassa yhtenä pohjustuselementtinä on ns. portaiden henki. Jokainen meistä on varmasti kokenut tilanteen, jolloin keskustelun tuoksinassa ei löydy mitään sanottavaa eli jauhot ovat menneet suuhun. Tilanteen mentyä ohitse sitä keksii, mitä olisi pitänyt tilanteessa sanoa. Nyt kuitenkin on jo liian myöhäistä ja ajatus menee jälkiviisauden piikkiin. Cuddyn mukaan tämä juontaa juurensa siitä, että olemme huolissamme siitä, mitä muut ajattelevat meistä. Takerrumme lopputulokseen ja lataamme siihen liikaa merkitystä sen sijaan, että keskittyisimme itse tapahtumaan.

 

”Musiikkia on kuunneltava, jotta sitä voi ymmärtää, mutta niin kauan kuin ajattelee kuuntelevansa musiikkia, sitä ei todellisuudessa kuuntele.”

 

Cuddy avaa kirjassaan, kuinka sosiaalista valtaa on kyky hallita muita ja muiden käyttäytymistä. Henkilökohtaista valtaa on kyky halita itseään ja omaa käyttäytymistään. Emme voi olla läsnä tuntematta omaa henkilökohtaista valtaamme ja hallitsematta omia arvokkaimpia ja aidoimpia sisäisiä voimavarojamme. Vallantunteen puute heikentää niin esiintymistämme kuin suunnittelukykyämme.

Itseluottamusta on toimia omien uskomusten, asenteiden ja arvojen perusteella.

Itseluottamusta on tunnetta siitä, että oma tekemisemme on tehokasta.

Kun olemme voimattomia, olemme riistäneet itseltämme päättelykyvyn, keskittymiskyvyn, muistikapasiteettimme ja mielenkirkkauden. Voimattomuus on itsessään myös itse itseään ruokkiva oravanpyörä.

 

”Totuus on, että ketään ei ajatella niin paljon kuin hän kuvittelee – vaikka hän olisikin huomion keskipisteenä. Eikä sille, että on huomion keskipisteenä, voi tehdä mitään. Silloin pitää vain lyödä palloa.”

 

Läsnäolon elementit ovat itsevarmuus, rentous ja intohimo. Cuddy linjaa, että kaiken esiintymisen ytimessä on se, että tarkoittaa mitä sanoo. Jos et itse usko sanomaasi, niin ei usko kukaan muukaan. Todellinen itsevarmuus ei tarkoita sitä, että ideaansa uskoo sokeasti. Jos joku todella uskoo projektinsa arvoon ja mahdollisuuksiin, hän haluaa korjata sen viat ja tehdä siitä vieläkin paremman.

 

”He yrittävät aivan liian kovasti tehdä minuun vaikutuksen, vaikka heidän pitäisi näyttää minulle, kuinka paljon he välittävät ideasta, jota ovat kauppaamassa.”

 

Kun tarkastelemme esimerkiksi myynnin konsulttien oppeja, legendaarinen Brian Tracy uskoo peilin edessä hoettuun ”olen paras” -lauseeseen. Cuddy puolestaan karttaa tämäntyyppisiä hokemia mielikuvaharjoitusten välineinä, sillä ne kannustavat väittämään itselle jotain, johon ainakaan sillä hetkellä ei välttämättä usko. Sen sijaan kehon avulla tehdyt mielikuvaharjoitteet, eivät lankea samoihin sudenkuoppiin, sillä teot vahvistavat käyttäytymistä ja käyttäytyminen rakentaa asenteemme. Kun käytämme sanattomia harjoituksia, kuten hengittämistä, hymyilemistä, ryhdikästä istumista ja ns. power posing -asentoja, emme harhaudu arvostelemaan itseämme tuskaisesti siitä, mitä teemme oikein ja mitä väärin.

 

”Seiso suorassa ja tajua, kuka olet. Tajua, että olet olosuhteittesi yläpuolella.” – Maya Angelou

 

Amy Cuddy avaa kirjassaan power posing -asentoja, jotka toimivat voimaannuttavina tekijälleen (kuvat alla). Hän avaa kuvien kanssa, kuinka voimattomat asennot saavat mielen epäilemään ja arkailemaan toimintaa, kun taas voima-asennot antavat voimaa itseluottamukselle ja virittävät kehon antamaan meistä parhaan ulos. Cuddy sanoo hyvin kirjassaan: ”Oma ryhti on avain omaan henkilökohtaiseen valtaan – siihen, joka on avain läsnäoloon. Sillä avaimella saa avatuksi itsensä – kykynsä, luovuutensa, rohkeutensa ja jopa anteliaisuutensa. Se ei anna kykyjä tai lahjoja, joita ei ennestään ole; se auttaa käyttämään niitä, joita jo on. Se ei tee nokkelammaksi tai älykkäämmäksi; se tekee sitkeämmäksi ja avoimemmaksi. Se ei muuta sitä, kuka olet; se auttaa sinua olemaan se, kuka olet.”

voimantuntoiset-asennot voimattomat-asennot

 

Tämä Cuddyn konkreettinen ja vakuuttava teos avaa hyvin, mistä elementeistä läsnäolo rakentuu ja miten läsnäoloa voi ja pitää harjoittaa. Todelliset ajatukset, arvot, tunteet ja kyky ilmaista ja viestiä, tuntuvat monesti arkisilta asioilta, mutta samalla ne rakentavat ja tarkoittavat omaa läsnäoloamme, niin arkisissa, kuin haasteellisissakin hetkissä.

 

– Sami Suominen

Amy Cuddy: Vahvasti Läsnä. Little, Brown and Comppany, New York. 2015

https://www.youtube.com/watch?v=Ks-_Mh1QhMc

https://www.youtube.com/watch?v=NLslB13b7GM

Vinkkaa kaverille!Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on LinkedInEmail this to someone

Legendaarinen koripallovalmentaja John Wooden on saanut businessmaailman ihannoimaan itseään koripallovalmennusopeillaan. Wooden oli kaikkien aikojen ensimmäinen henkilö, joka pääsi koripallon Hall of Fameen sekä pelaajana että valmentajana. Hän voitti joukkueensa UCLA:n kanssa kymmenen mestaruutta, joista seitsemän hän voitti putkeen. Pelien voittosuhde hänellä on 76,3 %, eli hän voitti lähes neljä peliä viidestä.

Asetelma on herkullinen. Wooden oli selkeästi tiedon äärellä, joka johtaa menestyvään toimintaan tiiminä. Mistä tämä legenda siis on oppinsa ammensi? Millaisia toimintamalleja, sparrauksia ja visioita hän loi? Hän johti yliopistomaailman alati murroksessa olevassa pelaajamaailmassa tiiminsä toistuvasti menestykseen. Kuinka tämä oli mahdollista?

Steve Jamisonin kirjoittamassa kirjassa Wooden, Jamison luo mielikuvan nöyrästä ja hyvin elämänarvonsa tietävästä miehestä. Tästä kertoo myös se, että kirjan editointivaiheessa Wooden oli halunnut poistaa kaikki suuremmat häneen kohdistuvat ylistykset. Sen sijaan kirjassa ihannoidaan kovaa työtä ja tiimin merkitystä.

Ymmärtääkseni arvojen kivijalkana oli isältä saatu elämänohje ”TWO SETS OF THREES”. two-set-of-threesTässä vanhempi herra Wooden opetti pojalleen elämän kompassin, josta poika saisi apua navigoidessaan elämän polulla kohti hyviä tekoja ja mallikasta käyttäytymistä. Pojalla oli kompassi aina mukanaan ja hän eli isänsä ohjenuoran kykyjensä mukaan mahdollisimman todeksi.

Valmennuksessaan hän oli perusteellinen. Hän määritteli ensin itselleen kaikki asiat, jotka vaikuttivat pelin ja kauden lopputulokseen. Siihen miten saadaan paras mahdollinen suorituskyky jokaisesta ihmisestä irti ja itse ihminen kasvamaan kohti omaa potentiaaliaan. Tämän määritettyään hän laati toimintasuunnitelman, jota hän suoritti tarkoin muistivihkonsa kanssa kulkien. Hän käytti runsaasti aikaa harjoitusten valmistelemiseen ja niiden purkamiseen muistikirjansa kanssa. Täältä juontaa juurensa myös hänen sanontansa, jossa hän viittaa kaiken menestyksen ponnistavan hyvästä suunnittelusta:

”Failing to prepare is prepairing to fail”

 

Yksi paljon puhuttu esimerkki Woodenin perusteellisuudesta oli hänen harjoitteensa kenkien jalkaan laittamisessa. Sukka tuli rullata jalkaan tiedostetusti ja katsoa, ettei se muodosta ryppyjä. Ryppyinen sukka johtaa hiertymiin ja hiertymät huonompaan pelitulokseen ja poissaoloihin. Voimme panostaa sukan hyvin laittamiseen ja näin vältämme hiertymät. Sama jatkui myös nauhojen solmimisen suhteen. Huolimattomasti solmitut nauhat voivat aueta ja mitä tarkoittaa auenneet nauhat pelissä? Vastustaja voi saada etulyöntitilanteen tai pahimmassa tapauksessa pelaaja voi kaatua ja saada vamman pitäen tämän poissa peleistä jonkin aikaa. Nähkäämme siis tapahtumien kulku askelta pidemmälle meille tärkeiden aihepiirien parissa.

Wooden käytti lähes koko elämänsä vastatakseen kysymykseen, jonka hänen opettajansa Mr. Shidler esitti nuorelle Woodenille koulussa: mitä on menestys? Ensimmäiset avaimet tulivat isän työstämästä filosofiasta. Wooden käytti aikaansa myös pohtimalla menestystä. Kysymys syveni. Miten menestys saavutetaan? Kuka on menestynyt? Mikä on elämän tarkoitus?

Jamisonin kirjan lopussa Woodenin vastaus Shidlerin kysymykseen on ihmisen jatkuva halu pyrkiä tulemaan parhaaksi versioksi itsestään, jotta voi seistä selkä suorana tuomiopäivän koittaessa. Maine, pystit ja kunnia eivät ole menestyksen mittari. Menestystä on onnistuminen oman potentiaalin esiin kaivamisessa.

“Did I win? Did I lose? Those are the wrong questions. The correct question is: Did I make my best effort? That’s what matters.”

 

 “You should learn as if you were going to live forever, and live as if you were going to die tomorrow.”

 

Kirjan lukeminen herättää ja saa lukijan kyseenalaistamaan omaa arvokivijalkaansa. Ovatko arvoni kohdallaan? Kurotanko omassa elämässäni ja työssäni omaan potentiaaliini? Mitkä ABC-asiat minun tulee uudelleen miettiä omalta kohdaltani ja entä tiimini kohdalta? Oman näkemykseni mukaan Wooden uskoi vahvasti ihmisten kehittämiseen ja roolittamiseen vahvuusalueilleen. Pelien voittaminen oli vain sivutuote ja seuraamus onnistuneesta roolituksesta ja kehityksestä. Perus asioiden treenaaminen selkärankaan asti, loivat edellytykset totuuden hetkissä menestymiselle. Näillä opeilla näen olevan runsaasti merkitystä omaan työhöni ja kirjaa voi suositella kaikille, joita kiinnostaa ponnistella oman parhaansa esiin saamiseksi.

 

– Sami Suominen

 

Steve Jamison: Wooden – A Lifetime of Observations and Reflections On an Off the Court. McGraw-Hill 1997

https://www.tonyrobbins.com/podcast/legendary-john-wooden-interview-tony-robbins/

Vinkkaa kaverille!Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on LinkedInEmail this to someone

Marcus Buckingham avaa kirjassaan, kuinka meidän tulee keskittyä kehittämään vahvuuksiamme. Heikkouksia puolestaan tulee työstää vain sen verran, että ne eivät muodosta meille esteitä menestyksellemme vahvuuksiemme kanssa. Käydään ensin läpi koko kirjan avainoivallus ja avataan työkalu, jolla meidän on mahdollisuus löytää omat kykymme. Itse kirja avaa saman asian lukuisten hyvien esimerkkien avulla.

marcus-buckingham-talent-skill-and-knowledge

Buckingham lähtee liikenteeseen ominaisvahvuuksistamme. Nämä ovat se lähtökohta mihin perimämme ja lapsuutemme ovat muokanneet aivomme. Kirjassa avataan tarkemmin, kuinka aivomme muodostuvat ja kuinka ympäristömme ja tekemisemme vaikuttavat synapsirakenteen muodostumiseen. Tämä aivorakenne tekee meistä luontaisesti osaavampia ja myös onnellisempia, kun teemme asioita, joihin rakenteemme on luontaisesti kehittynyt.

Osaamista – tehtävän suorittamista tarkasteltaessa – on mahdollista kehittää sitä korkeammalle mitä luontaisempi ominaistaito kyseiseen kyvykkyyteen on pohjalla. Musikaalisesti lahjakas sävelkorvan omaava ihminen pystyy paljon nopeammin ja pienemmin ponnisteluin kehittämään musikaalisuuttaan kuin toinen, jonka synapsirakenne ei ole muovautunut valmiiksi tähän suuntaan. Siinä missä osaaminen on taitoa soveltaa opittua käytännössä, tieto on teoriaa ja oppia, jota tarvitsemme viedäksemme osaamistamme uusille tasoille. Tiedonjanosta seuraa osaaminen – osaaminen johtaa mielekkääseen elämään.

Buckingham kuvaa kirjassaan Tiger Woodsin swing-treeniä. Hiekkabunkkeripeli on Woodsin heikkous, mutta sitä on treenattu vain sen verran, ettei tämä koidu esteeksi Woodsin kisauralla. Valtaosa treenipanoksista on laitettu Woodsin vahvuusalueille. Buckinghamin mukaan tämä luontaisiin vahvuusalueisiin panostaminen on tehnyt Woodsista maailman parhaan alallaan.

Buckingham on kehittänyt yksinkertaisen testin, joka auttaa löytämään vahvuusalueensa. Testi löytyy netistä osoitteesta www.strenghtsfinder.com . Testi antaa sinulle 5 ominaisvahvuusaluetta. Testi on maksullinen, mutta kirjan mukana tulee henkilökohtainen ilmaiskoodi testiin.

Ennen kuin sokaistumme kokonaan Buckinghamin teorialle, on meidän hyvä muistaa myös Napoleon Hillin tarina. Hillin poika syntyi ilman korvia ja lääkärit sanoivat olevan mahdotonta, että poika koskaan kuulisi. Hill ei alistunut tähän tuomioon, vaan päätti, että hänen pojalleen kehittyy 100 % kuulo. Pitkäjänteinen usko pojan kuulon kehittymiseen toi lopulta pojalle täydellisen kuulon. Hillin sitkeä puhuminen pojalle johti asteittaiseen kehittymiseen ja lopulta apukuulolaite tekivät pojan kuulevaksi. Tämä heikko kohta toi tullessaan myös pojan elämäntyön ja tehtävän kuulolaiteorganisaatiossa ja kuulolaitteiden kehityksessä.

On siis hyvä tunnistaa omat vahvuusalueensa ja ymmärtää näiden kehittämisen olevan itselle luontaista ja palkitsevaa. Vahvuuksien ymmärtäminen on meille suurena apuna arjessa tuoden iloa ja onnellisuutta omaan elämäämme. Vaikka Buckingham pyrkii tyrmäämään ajatuksen ”Ei mikään ole mahdotonta”, löydämme vastakkaisia Hill-tyyppisiä tarinoita. Tämä antaa uskoa silloin, kun vahvuusalueemme eivät ole linjassa tahtotilamme kanssa.

–        Sami Suominen

Marcus Buckingham: “Now, Discover Your Strengths”

Napoleon Hill: “Think and Grow Rich”

Vinkkaa kaverille!Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on LinkedInEmail this to someone

puhevalta-käyttöön

Työelämä täyttyy tänä päivänä erilaisista esityksistä ja puheista. Johtaminen on kommunikaatiota ja viestintää ja vaikuttaminen tapahtuu tunteiden ja järjen kautta. Amerikkalaiset puheoppaat tarjoavat nopean reitin mestaripuhujaksi, mutta Juhana Torkki tarjoaa syvällisen kädet multaan oppaan, joka ravistelee perinteisiä oppeja puheen valmistelusta ja puheella vaikuttamisesta.

Hyvä puhe muuttaa asenteita

Torkki soveltaa kirjassaan Aristoteleen Retoriikka teoksen oppeja, jossa käsitellään miten ihmisen päätöksiin vaikutetaan sanoilla:

  1. Logos – kuulijan järkiperäinen vakuuttelu
  2. Paatos – tajua kuulijoiden tunteista
  3. Eetos – puhujan henkilökohtainen uskottavuus – tärkein vakuuttumisen syy!

Opetuksena on yhä edelleen yli 2000 vuoden takaa, että keskellä infoähkyä ja tietotulvaa tärkeimmät viestit siirtyvät kuulijoille muuten kuin järkiperäisen vakuuttelun kautta.

”Paljastunut asennevika on kuin arpi, joka paistaa sitten puhujan naamasta koko lopun puheen ajan”

Kysymyksillä säädät omaa asennetta

Tärkein vaikuttaminen tapahtuu puhujan olemuksen ja käytöksen antaman viestin kautta. Jos haluat saada näkymättömän, mutta erittäin vaikuttavan tason puheessasi kohdalleen, pitää puheen valmistelu (alitajunta) aloittaa huolella kolme viikkoa ennen puhetta, eikä viimeisenä iltana. Muun muassa seuraavilla kysymyksillä säädät oman alitajuisenviestin ja asenteenkohdalleen.

  1. Mistä olet kuulijoille kiitollisuuden velassa? (Mitä maailmasta puuttuisi jos näitä ihmisiä ei olisi? Millainen maailma olisi jos ei olisi näitä ihmisiä tekemässä päätöksiä?)
  2. Mitä kuulijasi pelkäävät? (ihmiset vastustavat muutosta, koska pelkäävät jotain, ymmärrä mikä tuo pelko on. Ole niistä tietoinen)
  3. Mistä olet viimeaikoina ollut innostunut? (kuulija ei ole innostunut asiasta jos sinä et ole, näin alitajuntamme järkeilee)
  4. Minkä yhden lauseen toivot kuulijoidesi muistavan? (yksi asia per kohtaaminen, löytääkö kuulijat ydinviestin jos puhuja ei ole sitä itselleen kirkastanut?)
  5. Minkä omakohtaisen tarinan voisit kertoa? (tarina on väkevin tapa siirtää merkitystä, kerro mitä joskus jossain tapahtui ja mitä havannoit)

Käy nämä läpi ajatuksissasi kolme viikkoa ennen puhetta. Kaksi viikkoa ennen asetat puheellesi tavoitteen joka on jokin muutos kuulijoissa ja kirkastat puheesi pääviestin ja mietit simppelin esim. kolmeen kohtaan jaetun rakenteen. Viikkoa ennen h-hetkeä rakennat puheen.

”Puheen tehon ratkaisee puhujan olemus ja käytös – kunnioittava asenne yleisöä ja tilannetta kohtaan”

 

-Tuomas Jäntti

Vinkkaa kaverille!Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on LinkedInEmail this to someone

LONDON – Excel arena

Nyt huhtikuussa 2016 se vihdoin tapahtui. Pääsin osallistumaan yhteen maailman puhutuimmista itsensä kehittämisen seminaareista – Anthony Robbinsin sisäisen voiman vapauttamisen seminaariin. Seminaaria ei voi missään määrin kuvata perinteikkääksi. Sen lisäksi, että elämyksellisessä seminaarissa kävelimme tulisilla hiilillä –kirjaimellisesti – oli energialataus tapahtumassa sanoinkuvaamaton. Henkilökohtaisen muutoksen rokkikonsertti lienee oikein kuvaus seminaarille, jossa ei vain asetettu päämääriä, vaan päämäärät sulautettiin kehoon liikkeen, äänen ja varmasti kevyen hypnoosinkin kautta. Ihmiset lähtivät neljän intensiivisen päivän jälkeen seminaarista uusiutuneina, itsevarmoina ja parempina versioina itsestään. Nyt käsissä onkin kriittiset hetken, kun allekirjoittaneen tulee varmistaa kasvupolulla pysyminen, ettei kasvu taannu takaisin lähtötasolle.

Tarkoituksena minulla ei ole yrittää tiivistää neljän päivän, yhteensä yli 50 tunnin seminaaria, vaan nostan esiin mielestäni henkilökohtaisen muutosjohtamisen ydinasiat. Seminaarin ydin oli itsensä ohjaamisen malli, jolla pystyy itse hallitsemaan ja kehittämään oman elämän osa-alueita. Tämä ultimate success formula eli ylivoimaisen menestyksen malli soveltuu niin työelämän osa-alueille, kuin henkilökohtaiseen elämään.

 

Ultimate success formula -systeemikaavio

Kaikki lähtee lopputulemasta eli tavoitteestasi. Mitä haluat saavuttaa. Tämä sinun tulee kuvata tarkalleen lukujen, tuntemusten, makujen ja hajujen kautta. Tarkka kuvaus antaa sinulle mitattavan maalin, jota kohden lähdet kulkemaan. Se, että haluat olla rikas, kaunis tai komea ei aseta sinulle minkäänlaista konkreettista tavoitetta. Sen sijaan tarkka euromäärä kolmen vuoden päästä pankkitilillä, kiloja kesäkuun ensimmäinen päivä puntarissa tai senttejä lantion ympärillä antavat sinulle mitattavan ja konkreettisen tavoitteen.

Ennen liikkeellelähtöä sinun tulee kuvata oma syysi eli miksi haluat saavuttaa asettamasi päämäärän. Ilman, että pystyt vastaamaan em. kysymykseen vahvalla tunteisiin vetoavalla vastaukselle, sinulta puuttuu polttoaine vähänkään suuremman saavutuksen valloittamiseen. Kun löydät voimakkaan syyn saavuttaa päämääräsi, on sinulla käytössäsi vahva vipuvarsi, jolla pystyt muovaamaan muutosta elämässäsi.

Ultimate Success Formula

Kun tahdonvoima on valjastettu, on aika tehdä suunnitelma siitä, että mitä toimintaa käynnistät välittömästi tavoitteen saavuttamiseksi. Toiminnan pitää olla massiivista ja murroksellista, jotta saat heti onnistumisia ja sitä kautta lisäpolttoainetta eteenpäin ponnisteluun. Sinun pitää nähdä konkreettisia tuloksia nopeasti. Tulokset pitävät muutoksen käynnissä. Kuten aiemmassa blogitekstissäni ”Tahdonvoimasta tapoja ja tavoista tavoitteisiin” kuvasin, tahdonvoimamme on starttimoottorimme, jolla saamme uudet paremmat tapamme käyntiin.

Toiminnasta saa tuloksia, niin hyviä kuin huonoja, jotka tulee analysoida. Viekö kyseinen toiminta miltä osin lähemmäs tavoitteita? Onko muutoksen nopeus sopiva? Mitä haitallisia sivuvaikutuksia toiminta aiheuttaa? Toiminnasta tulevat tulokset tulee seuraavaksi analysoida ymmärtääkseen mitä toiminta aikaansaa tulosten suhteen. Kun ymmärtää mitä muutosta toimintamme on aiheuttanut, voi korjata tai hienosäätää tekemistään. Korjatusta tekemisestä saa uusia tuloksia, joita voi viilata, kunnes olet polulla ja tavoitteesi suorastaan kiiruhtaa luoksesi.

Pysyvä muutos

Pysyvän muutoksen aikaansaamiseksi itsessämme muutoksen täytyy tapahtua nyt! Siis Sinun pitää muuttua nyt heti ja sinun tulee itse uskoa, että pystyt muuttumaan nyt heti. Tämän muutoksen rakentamiseen tarvitset kolmea asiaa:

  1. Vipuvarsi

Ihmisen tulee rakentaa niin suuri kipu tai tuska vanhan toimintamallin ympärille, jotta pelkkä ajatuskin vanhasta mallista kuvottaa. Uuteen toimintatapaan tulee vastaavasti linkittää voimakas hyvänolon ja onnistumisen tunne. Mitä vahvemmaksi nämä tunteet saa luotua, sitä voimakkaammin tunteet pitää tekijän kasvupolullaan.

  1. Vanhan toimintamallin rikkominen

Ne tavat, jotka toimivat meitä vastaan päivittäisissä rutiineissamme, tulee tunnistaa. Tavat ovat juurtuneet meihin vahvasti ja niiden murtaminen vaatii useita toistokertoja.

  1. Uuden voimaannuttavan toimintamallin rakentaminen

Koska tavat ovat niin haastavia muuttaa, on helpompaa korvata vanha tapa uudella voimaannuttavalla tavalla. Kun uuteen tapaan kohdistuu vahva onnistumisen tunne ja vanha tapa assosioituu pettymykseen ja kipuun, saa uusi tapa voimaantuvan kierteen ja pääsee juurtumaan rutiineihin.

Robbins puhuu paljon energiatasosta, henkisestä tilasta ja siitä, että kuinka tätä energiaa voi hallita. Tärkeä osa energian hallintaa on hengitys, nestetasapaino ja liikunta. Isoa roolia näyttelee myös ruokavalio ja miten eri ruokien yhdistelmät vaikuttavat ruuansulatukseen, kehonkoostumukseen ja elinvoimaan. Robbins uskoo vesiperäisiin ja mahdollisimman luonnonmukaisiin ravintolähteisiin. Osallistuinkin seminaarihuumassa 10 päivän haasteeseen, johon kuului kasvipohjaisen ruokavalion toteuttaminen. Tämä oli hyvä päätös, sillä kehossa tapahtuvat kokemukset kuvaavat hyvin juuri käsittelemäämme prosessia ja sen eri vaiheita.

Muutosprosessi oli monilta osin varsin konkreettinen. Tavoite oli selkeä, sillä se oli meille valmiiksi paperille printattu ruokavalio-ohje. Oma syyni tavoitteen saavuttamiselle pohjautui vahvasti haluun kokea kaavan toimivuus konkreettisella tasolla. Robbinsin sanoma ruoan merkityksestä henkilökohtaiseen hyvinvointiin oli helppo uskoa.

Massiivinen toiminta alkoi heti ja tuloksia rupesi satamaan. Ensin huomasin, etten tarvitse alkuunkaan niin paljon ravintoa, kun olit tottunut suusta ahtamaan alas. Toisena kahvin puute ruokavaliossa loi pientä päänsärkyä. Usein sain kokea myös sen, että aivot sanoivat, että minulla olisi nälkä, vaikka keho ei tällaisia signaaleja antanutkaan.

10 päivän haaste tuotti erinäköisiä tuloksia. Sain puikkelehtia ruokakaupassa ihan uusien hyllyjen luona ja HeVi-osaston jälkeen ruokakori oli painava kuin synti. Ruoanlaittoa sai opiskella ihan uudelleen, eikä puolisoni ollut siitä arjen hektisyyden keskellä aina kovinkaan iloinen. Aika-ajoin jouduin uudelleen arvottamaan projektini syytä ja halua onnistua siinä. Haasteen tiimoilta energiatasoni kuitenkin nousivat ja paino lähti laskuun. Opin, ettei minun tarvitse syödä itseäni joka aterian yhteydessä ähkyn partaalle. Seuraavan 30 päivän sisään on tarkoituksenani löytää sopivan tasapainoinen – Robbinsin ohjeita noudattaen kuitenkin aion vaalia jatkossakin kasvispainotteisuutta – ruokavalio, joka sopii juuri minulle.

Halusin jakaa ruokavaliohaasteen konkreettisena esimerkkinä muutosprosessista. Kuitenkin muutosmalli toimii niin parisuhteen parantamiseen kuin töissä tulostenparannusten aikaansaantiin.

Yksi tärkeä asia vielä: saavutuksia tulee muistaa juhlistaa! Juhlistamisen tavoitteena on kannustaa meitä ponnistelemaan eteenpäin.

 

– Sami Suominen

Lähde: Anthony Robins: Unleash The Power Within Seminar London 2016

Vinkkaa kaverille!Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on LinkedInEmail this to someone

1. Tehokas sähköpostin käsitteleminen

Miksi et päättäisi itse, milloin luet ja käsittelet meilisi?

Itse pääsääntöisesti luen sähköpostit nykyään työpaikalla. Reissu tms vastaavia päiviä lukuunottamatta pyrin välttämään sähköpostin lukua puhelimella. Lisäksi pyrin aloittamaan päivän niin, että sähköposti ei ole ensimmäisenä työlistalla. Pyrin myös jo edellisenä päivänä päättämään mistä tehtävästä aloitan kun seuraavana päivänä saavun työpaikalla.

Tämä lisää merkittävästi työtehoa, kun on ns proaktiivisessa moodissa heti työpäivän aluksi, eikä ns reaktiivisessa moodissa vastaanottamassa muilta tehtävänantoja. Näin päivän saa käynnistettyä tehokkaasti ja aikaansaamisen tunne heti työpäivän aluksi on kertakaikkisen virkistävää aivoille.

Kun heti päivän aluksi saa tehtävälistaa pienemmäksi, todennäköisesti muutkin asiat sujuvat myöhemmin päivällä paremmin.

Miksi sähköpostin lukua puhelimella voisi olla hyvä välttää? Viisas pääsee vähemmällä kirjassa kerrotaan, että puhelimella ei ehdi tai pysty käsitellä meilejä kerralla. Kuitenkin tieto käsittelemättömästä meilistä kuormittaa meidän ns henkistä tehtävälistaa ja aiheuttaa stressiä. Toisekseen tulee tehneeksi ylimääräistä työtä, koska osa meileistä tulee luettua ja käsiteltyä kahteen kertaan. Eli aikaa säästyy käsittelemällä kaikki meilit yhdellä kertaa tietokoneella. Toisekseen välttää saapuvien sähköpostien aiheuttamat työn keskeytykset.

Yllä olevien muutosten kautta päästää eroon siitä, että ”vain nopeasti tarkistan meilini.” Niinpä, montakohan kertaa tuijotamme puhelimen ruutua nykyisin päivittäin, vain tarkistaaksemme onko tullut lisää meiliä? Lisäksi mitä jos meilit lukisi vain ja ainoastaan kalenterista sille varaaminasi aikoina?

2. Ideoiden toteuttamiseen systemaattisuutta

Monestiko mieleesi tulee jotain tärkeää minkä huomaat myöhemmin unohtaneesi?

Meille kaikille käy näin. Niin minullekin. Muista jostain lukeneeni, että unohdamme keskimäärin ideamme jopa jo 60sekunnin päästä. Niinpä olisi tärkeää laittaa se heti muistiin. Ulkoiseen muistiin. Muuten ideamme jäävät useimmiten toteuttamatta. Pyrinkin kantamaan nykyään muistikirjaa melkein aina mukanani.

Toisaalta sanotaan, että kyllä ne hyvät ja tärkeät ideat tulevat uudelleen mieleen jos ne kerran ovat tärkeitä. Mutta uskallatko luottaa siihen?

Minä en ala lyömään vetoja muistini kanssa tässä nykymaailman informaatiotulvassa. On vain valjastettava parhaat tavat palvelemaan muistiamme.

Viisas pääsee taas vähemmällä toteuttamalla ideoita seuraavalla kolmella selkeällä tavalla.

1. Toteuta ideasti heti, jos se vaan on mahdollista. Se on tuoreena mielessäsi ja todennäköisesti intoakin on heti käydä toimeen täydellä teholla. Ja kun on aloitettu, niin ollaan jo matkalla. Ja kun ollaan matkalla, niin voi olla vaikeaa jättää tehtävää kesken. Työ on siis ”aloittamista vaille valmis”

2. Toiseksi paras keino on se, että heti kun saat ideasi mieleesi, päätä milloin toteutat sen ja varaa sille heti aikaa kalenteristasi.

3. Kolmanneksi vaihtoehdoksi kirjoita idea tehtävälistalle tai muistikirjaan. Pyri välttämään tätä tärkeiden asioiden osalta, koska aina ajan kuluessa ideoilla on vaarna ns laimentua tai jäädä kokonaan toteuttamatta. Tämä soveltuukin parhaiten vähemmän tärkeiden asioiden toteuttamiseen.

3. Huonoista tavoista eroon

Tehokkain tekemisen tapa on tapa, niin just, tapa. Siksi meidän tulisi automatisoida arkeemme mahdollisimman paljon toistuvia tekemisiä, koska toistuvaan tekemiseen aivomme tottuvat, ja se helpottaa tehtävien suorittamista. Useat päivittäiset tekemisemme perustuvat tapoihin. Jos sillä kerran on merkitystä, niin eikö tulisi jatkuvasti luoda uusia hyviä tapoja?

Toki, mutta Viisas pääsee vähemmällä kirjassa nostetaan ansiokkaasti esille, että vastaavasti huonoista tavoista tulisi päästä eroon. Enpä ollut moista aiemmin oikein kunnolla pohtinutkaan. Itse yritän tässä parantaa juoksua ja pohtia mistä tekemistä tulisi päästä eroon. Se on järkevää siksikin, että määrättömästi ei pysty uutta tuoda elämäänsä, jollei jostain vanhasta päästä irti.

Haaste on toki se, että jos on järkevää ajaa yhtä uutta tapaa sisään kerralla, niin miten huolehditaan riittävällä tarmolla jostain huonosta tavasta eroon pääsyä? Huonoista tavoista kun on usein kovinkin vaikeaa päästä eroon.

Yksi vastaus on etsiä tähän keinoja, jotka vaativat mahdollisimman vähän tahdonvoimaa. Viisas pääsee vähemmällä seuraavaa listaa hyödyntämällä.

1. Muuta ympäristöä. Kun haluat lukea kirjaa, pidä sitä yöpöydällä. Mitä useammin tai harvemmin näemme asian, sitä enemmän tai vähemmän sitä ajattelemme. Tuo haluttuja ärsykkeitä esille ja poista epätoivottuja näkyvistä.

2. Säätele kynnystä. Vaikeuta huonojen tapojen tekemistä ja helpota hyvien tapojen toistamista.

3. Ketjuta tapoja. Hyödynnä olemassaolevia tapojasi. Voisitko vaikka harrastaa liikuntaa työmatkasi varrella?

4. Ajasta tehtävät. Miten muistaisit toistaa tapaa alussa tarpeeksi monta kertaa? Hyödynnän puhelimesi kalenteria muistuttamaan sinua tehtävän tekemisestä.

Tsemppiä!

Juha

Vinkkaa kaverille!Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on LinkedInEmail this to someone

Tahdonvoima on kuin starttimoottori, jolla saadaan kone käymään, mutta itse starttimoottorilla ei pitkälle pötkitä ilman koneen käynnistymistä. Samaan tyyliin innostumme uusista asioista ja päätämme ryhtyä projektiin jos toiseenkin, mutta vain virittämällä oman seurannan ja rutiinit tämän tekemisen ympärille saamme luotua kestäviä tapoja.

Tapojen luonti vaatii toistoa. Vielä reilut kymmenen vuotta sitten, uskoimme saavamme tapoja aikaan starttaamalla tapaa tahdonvoimallamme 21:n toimintakerran verran. Tästä on muun muassa Bryan Tracy esittänyt tutkimustuloksia. Nyt uusi tutkimus näkee tapojen luonnin vaativan 66 toistoa, kuten Gary Keller ja  Jay Papasan linjaa kirjassaan The One Thing, viitaten University College of Londonin tutkimuksiin. Puhutaan sitten 21:stä tai vielä alleviivaten tätä 66 toiston vaatimusta, näemme tapojen muodostamisen vaativan pitkäjänteisyyttä ja päättäväisyyttä. Tässä meillä myös selkeä selitys, miksi uusi trendi harrastus on helppo aloittaa, mutta suorituskynnyksen noustessa ilman sitoutumista, harrastukset tippuvat myös helposti kelkastamme.

 

Jim Rohn linjaa hienosti:

”Itsekuri on kuin silta ajatusten ja saavutusten välillä. Liima, joka sitoo inspiraation saavutuksiin”.

”Uusi tapa muuttaa välittömästi elämäsi suunnan kuten laiva, joka vaihtaa kurssia keskellä merta jatkaen kohti uutta määränpäätä”.

 

Tärkeä kysymys tapojen luonnissa on millainen minusta tulee tämän tavan johdosta. Sillä, kuten Jim Rohn toteaa, mittasi täytetään sen mukaan millaiseksi olet kehittynyt. Eli kun valitsemme työpaikkaa, onko tärkeämpää se miksi kehitymme, vai se minkä summan saamme kuukausittain tilillemme? Kun kehitymme kohti potentiaaliamme ja työskentelemme kutsumuksesta käsin, huolehtii kasvu pankkitilistämme. Vastaavasti urheilu ja ruokavalio luovat pohjan kunnolle ja energiatasollesi. Kun kehosi on kunnossa ja pursuat positiivista energiaa, vaikuttaa se suoraan ihmissuhteisiisi, onnellisuuteesi ja työmenestykseesi.

Meidän tulee siis tiedostaa, millaisen kurssimuutoksen haluamme saada aikaa. Miten haluan kehittyä ihmisenä tavoitteideni ja unelmieni mittaiseksi. Näin korjaan unelmani matkallani mukaan, aivan kuten marjat koriin metsäretkellä.

Charles Duhigg, yksi maailmalla vahvasti arvostettu tapatutkija puhuu vahvasti ajatuksesta nimeltä Keystone habit. Eli yksi tapa, joka on selkäranka koko toiminnallesi ja edesauttaa koko unelmapalettisi toteutumisen. Selventääkseni ajatusta otetaan tässä yksi omakohtainen esimerkki.

Oma Keystone habit on aamuinen power-tuntini. Herättyäni 5:30 aloitan päiväni pytyllä John C. Maxwellin viisaita ajatuksia pohtien. Siitä valmiiksi asetetut juoksukamat niskaan, jota seuraa 50 punnerrusta, 40 vatsaa ja 7km juoksulenkki. Moni aamu on ollut vaikea startata, varsinkin kun yöunet herkästi jää vähän lyhyeen. Kuitenkin lähes aina olen virkeä ja energinen palatessani ja lähtiessäni valmistautuneena päivän haasteisiin. Rutiinini ei ainoastaan anna minulle fyysista kuntoa, vaan energisoi koko kehoni. Kuuntelen juostessani audiokirjoja tai podcastejä, luonnollisesti muistiinpanovälineet mukana. Ajatus virtaa ja ratkon lähes poikkeuksetta haastavimmat ongelmani aina aamulenkillä. Aivot on täynnä raikasta happea ja neljän kilometrin taitteen jälkeen rupeaa yleensä satamaan ideoita. Suihkun jälkeen aamupalalla kertaan vielä päiväkirjasta valmistelemani alkavan päivän. Tähän valmisteluun lisään myös aamun tärkeimmät oivallukseni. Tämän aamurutiinini koen omana avaintapanani, joka huolehtii päivän hyvästä alusta ja luo kaaren ja pohjan onnistuneelle päivälle.

MittaPidä kynnys matalana ja mittaa. Kaikki mikä on tärkeää tulee muuttaa numeraalisesti mitattavan muotoon. Se mitä seuraat ja mittaat myös kehittyy. Se mikä on muistin ja starttimoottorin varassa unohtuu. Tee asiat itsellesi mahdollisimman helpoksi. Aamulenkkeilijälle juoksukamat valmiiksi illalla eteiseen, karkkilakkolaiselle ei kotiin jemmoja eikä nälkäisenä suoritettuja kauppareissuja. Oiva apu voi olla hedelmien helppo saatavuus, jolla voi tarvittaessa korvata karkinhimoa.

En malta olla vielä loppuun lainaamatta Jari Saravuon viisasta lausetta: ”Vähän liian vähän on paljon paljon enemmän, kuin vähänkin liian paljon”. Aloita siis maltilla ja kasvata omaa systeemiäsi pala kerrallaan.

 

Sami Suominen

 

Jim Rohn: 7 strategies for wealth & happiness, three river press 1996

Robin Sharma: The Leader Who Had NO Title, Simon & Schuster 2010

Gary Keller and jay Papasan: The One Thing, Bard Press 2013

Charles Duhigg: The Power of Habit, Random House 2014

Vinkkaa kaverille!Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on LinkedInEmail this to someone

Unelmoimme usein hetkessä ja heittelemme ajatuksia tuuleen. Kuitenkaan emme syvällisemmin ajattele tai suuntaa omaa toimintaamme näiden unelmien saavuttamiseksi. Kun unelmamme vaihtuvat nopeaan tahtiin, alitajuntamme ja toimintamme eivät kerkeä työstämään polkua unelmien luo kuin pienen alkusysäyksen verran. Usein vielä suggestiomme itsemme negatiivisilla ajatuksilla, kun petymme siitä, etteivät unelmat tipu kuin itsestään syliimme. Uskomme onneen ja käymme ostamassa lottokupongin ja jälleen vahvistamme pettymyskierrettä kokemuksella, jossa asiat ole hallinnassamme.

Miten sitten meidän tulisi toimia? Luonnollisesti pitkäjänteisyys ja asioiden pilkkominen on tähän avain. Jim Rohn antaa hyvän työkalun kirjassaan 7 strategies for wealth & happiness. Hän toteaa kirjassaan: ”Jos et listaa kirjallisesti tavoitteitasi elämässäsi, on erittäin todennäköistä, että pankkitilin saldosi on korkeintaan muutamia satasia.”

Ota siis päiväkirjasi esiin ja siihen tyhjä sivu. Aseta otsikoksi pitkän aikavälin tavoitteesi (1-10v). Seuraavaksi tavoitteesi on seuraavan 12 – 15 minuutin aikana kirjoittaa paperille mitä unelmoit saavuttavasi seuraavan kymmenen vuoden aikana. Tavoitteena meillä on saada paperille ainakin viisikymmentä merkintää. Tässä kohtaan kirjaa lyhyesti – tyyliin BMW – jos unelmoit autosta. Vasta myöhemmin mennään yksityiskohtaiseen kuvaukseen. Avuksi ajattelullesi alla oleva lista:

 

  1. Mitä haluan tehdä?
  2. Kuka haluan olla?
  3. Mitä haluan nähdä?
  4. Mitä haluan omistaa?
  5. Minne haluan mennä?
  6. Mitä haluan jakaa?

 

Vastaa tässä kohtaa lyhyesti ja ytimekkäästi.

Seuraavaksi kirjoita jokaisen unelman viereen numero, joka määrittää miten kauan uskot unelman saavuttamisen kestävän. Eli 1, mikäli saavutat sen vuodessa; 3 mikäli kestää kolme vuotta; 5 viisi vuotta ja lopuksi 10 vuotta.

Ovatko unelmasi balanssissa? Määritä sopiva määrä tavoitteita sekä seuraavalla vuodelle, että pitkän aikavälin tavoitteita. Tavoitteiden balanssi ja moninaisuus on meille henkisesti tärkeää. Saavuttamalla nyt yhden unelman, meillä on seuraava askelma valmiina kirjattuna. Unelmoimme yhä uudelleen, ja kasvumme ja matkamme jatkuvat koko ajan. Apollo-astronauttien yksi unelma – kuuhun ja takaisin – johti heidät matkan jälkeen vakaviin henkisiin ongelmiin; elämä oli sisällötöntä maahan paluun jälkeen, kun unelma oli toteutettu.

Nyt kun sinulla on lista, valitse jokaisesta kategoriasta (1 vuosi, 3 vuotta, 5 vuotta ja 10 vuotta) neljä tärkeintä tavoitetta. Kuvaa ensin hyvin yksityiskohtaisesti nämä tavoitteet. Miltä ne näyttävät, tuntuvat, tuoksuvat ja maistuvat. Sen jälkeen listaa vielä miksi haluat saavuttaa nämä tavoitteet. Tässä huomaat onko unelmasi vain ohimenevä haihatus vai jotain todellista, jota haluat saavuttaa.

Kun sinulla on nämä 16 tavoitetta paperilla hyvin kuvattuna ja perusteltuna, kopioi ne erilliselle paperille tai keskiaukeamalle päiväkirjaan, jolloin voit kantaa niitä jatkuvasti mukavasti. Palaa tavoitteisiin viikoittain ja katso, että teet asioita niiden eteen. Arvioi myös tavoitteiden oleellisuus; ovatko ne edelleen unelmiasi.

Domino effectLyhyen aikavälin tavoitteet päivästä vuoteen ovat myös tärkeitä. Ne luovat sinulle uskoa itseesi ja tulevien tavoitteiden saavuttamiseen. Nämä tulee olla laitettuna päiville, viikoille ja kuukausille. Lähtökohtaisesti lyhyen aikavälin tavoitteiden tulisi olla linjassa pitkäaikaisten tavoitteiden kanssa, jolloin ne tukevat toisiaan. Gary Kellerin ja Jay Papasanin  The One thing -kirjan filosofia täydentää mielestäni Rohnin ajatusta mallikkaasti. Siinä tavoitteet linjataan jonoon kuten dominopalaset. Kirjassa kuvaillaan, kuinka lyhytaikaiset tavoitteemme työskentelevät pitkäaikaisten tavoitteidemme eteen. Mikä on se asia, jonka tekemällä saat oman elämäsi dominoefektin aikaan?

Ota siis vaikka yksi 10 vuoden tavoitteesi tarkasteluun. Mitä tämän toteutuminen tarkoittaa viiden vuoden rajapyykillä? Entä kolmen? Pystytkö paloittelemaan tekemisen tulevalle vuodelle eri kuukausille niin, että kuluvan vuoden jälkeen olet suorittanut tarvittavan kolmanneksen tästä kolmen vuoden tavoitteesta? Nyt kun olet jakanut tekemisen kuukausille, sinulla on myös olemassa selkeä tarkistuslista, johon voit palata kuukausittain. Itselläni tämä lista on strukturoitu Exceliin ja päivittäinen ideoiden keräilylista Evernoteen, jolloin se on aina kätevästi puhelimessa mukana.

En malta olla ottamatta vielä kolmannen gurun ajatusta täydentämään tätä kokonaisuutta, sillä Jari Sarasvuo tiivistää yksinkertaisen tyylikkäästi unelmien toteuttamisen seuraavaan kaavaan.

Nyt – Sit –Mut

nyt-mut-sitSarasvuon mukaan voimme aloittaa ponnistamisen vain sieltä, missä olemme nyt. Tunne siis se alusta, mistä ponnistat ja mitkä ovat resurssisi. Määritä mihin olet ponnistamassa, sillä et voi rakentaa siltaa, ellet tiedä minne olet menossa. Kun asetat tavoitteitasi, ota sopivia askeleita. On parempi saavuttaa 50 % tavoite 100 prosenttisesti, kuin 100 % tavoite 50 prosenttisesti. Vaikka tulos on laskennallisesti sama, niin toisessa sinulla on virtaa ja positiivinen onnistumisen nälkä. Jälkimmäisessä tilanteessa olet vuorostaan epäonnistunut ja energiasi ovat kadoksissa. Näin Jarin kuuluisa lause: ”vähän liian vähän, on paljon paljon enemmän kuin vähänkin liian paljon”, nousee oikeuksiinsa.

Sarasvuon kaavan mut-kohta merkitsee muutoksen haastetta sekä mahdollisia vastoinkäymisiä. Tätä vasten tulee rakentaa portaat eli stepit – tai Jarin sanoin tingit – jotka toteuttamalla otamme askeleet päämääräämme.

 

Itselleni näiden herrojen opit ovat olleet merkittävä alkusysäys opintojen jälkeisten tavoitteiden asettamisessa. Tavoitteiden kirjaaminen, tärkeimpiin palaaminen ja mukana kantaminen pitävät kehityksen polulla. Näin pystymme myös saavuttamaan pidempiaikaisempia toiveitamme. Tavoitteet eivät luonnollisesti ole koko totuus vaan tarvitsemme tahdonvoimaa, tapoja ja kärsivällisyyttä. Jim Rohn summaakin hyvin: “Todellinen arvo tavoitteiden saavuttamisessa ei ole unelmien toteuttaminen, vaan se, että sinusta tulee henkilö, joka kykenee saavuttamaan tavoitteita.”

 

Sami Suominen

 

Napoelon Hill: Think and grow rich, Jeremy P Tarcher 2005 (Original written 1937)

Jim Rohn: The Five Major Pieces to the life puzzle, Dickinson press 1991

John C. Maxwell: Failing Forward, Thomas Nelsons Inc 2000

Gary Keller and jay Papasan: The One Thing, Bard Press 2013

Lauri Järvilehto: Upeaa Työtä, Tammi 2013

www.ajattelunammattilainen.fi: Kalastaja tarina, http://ajattelunammattilainen.fi/2010/03/12/nyt-vai-elakkeella/

Vinkkaa kaverille!Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on LinkedInEmail this to someone

vaikuta-tunteisiinVaikuta tunteisiin on kirja, joka kertoo tunteista ja niihin vaikuttamisesta. Kirjan kirjoittanut Jarkko Rantanen on tunteisiin erikoistunut psykologi ja valmentaja. Hän työskentelee perustamansa Tunneakatemian päävalmentajana. Aihe on erittäin tärkeä meille kaikille mm. seuraavista syistä:

  • Tunteet vaikuttavat monella tapaa ihmisten suorituskykyyn. Tyytyväiset työntekijät tuottavat 40 % enemmän liikevaihtoa kuin tyytymättömät.
  • Organisaation ilmapiiri selittää 20–30 % yrityksen liiketuloksesta. Johdon toiminta selittää jopa 50–70 % organisaation ilmapiiristä.
  • Asiakkaat kiinnittävät entistä enemmän huomiota asiakaskokemukseen eli siihen miten miellyttävältä tuntuu asiointi yrityksen kanssa.
  • Pitkään jatkuvien negatiivisten tunteiden on osoitettu lisäävän sairastavuutta.
  • Positiivisia tunteita enemmän kokevat ihmiset elävät keskimäärin pidempään.

 

Tunteet ovat tietoa ja energiaa

Tunteeseen liittyy aina jotain tietoa ja viestiä, jonka tunne haluaa meille sanoa. Se pyrkii ohjaamaan meitä johonkin tiettyyn suuntaan tai pysäyttämään meidät täysin paikalleen. Esihistoriassa luolamiehillä ja myös eläimillä tunteiden alkuperäinen tehtävä on ollut välttää vaaraa tai hakeutua kohti ruokaa, elintilaa ja suvunjatkoa. Kysy jatkossa enemmän itseltäsi kun kohtaat omia tunteitasi: mitä tämä tunne haluaa? Nostaako tunne vireystasoa, jotta jokin toiminta mahdollistuisi vai laskeeko vireystaso jotta rauhoittuisin?

Vanhan vertauksen mukaan tunteiden ja järjen suhde on kuin ratsastajalla ja elefantilla. Tunteet ovat kuin elefantti ja järkemme on kuin ratsastaja, joka yrittää hallita elefanttia. Useasti me puhumme niin kotona kuin töissä ratsastajalle vaikka meidän pitäisi puhua elefantille. Tunteisiin vaikuttamisen ydin on kytkeytyä elefanttiin eli sanot sen ääneen mitä toinen mielessään ajattelee, tällöin toinen kokee, että häntä ymmärretään. Tämä taito vaatii siis empatiaa eli kyky asettua toisen asemaan.

Miten käsittelen omia negatiivisia tunteita?

Tekniikoita käsitellä negatiivisia ja postitiivisia tunteita on useita ja niitä kokeilemalla voi löytää itselleen sopivan. Esitän alla muutaman:

Uudelleenarviointi on menetelmä jolla lievennetään negatiivista tunnetta vähentämällä sen merkitystä. Jos joku loukkaa sinua ja meinaat raivostua niin mieti ”josko hänelle on tänään vain huono päivä? ”saipahan puhuttua suunsa puhtaaksi”. Tällainen kevyt uudelleentulkinta voi olla nopea apu lievässä tilanteessa. Toinen uudelleenarviointi mekanismi on uuden merkityksen antaminen. Kehität tätä tekniikkaa kysymällä ”mitä tästä tapahtumasta opin?” Näet tilanteen harjoituksena oman loukkaantumisen käsittelyyn ja anteeksiantamisen harjoitteluun. Vielä kolmantena uudelleenarvioinnin mekanismina on käytetty huumoria.

Erityisen tehokas ja viime aikoina paljon tutkittu menetelmä hyväksyminen tarkoittaa, että kohtaat negatiiviset tunteet sellaisenaan. Kuuntelet ja tunnustelet tunnetta. Kysyt itseltäsi mitä tämä tunne haluaa? Et samastu tunteeseen ja ajatukseen vaan katsot sitä sivusta, yrittämällä millään tavalla muuttaa sitä. Voit vaikka korostaa ystävällistä suhtautumista negatiivisiin tunteisiin toivottamalla ne tervetulleeksi kuin hyvän ystävän ”Tervetuloa kiukku ja ahdistus, mitä haluaisit minulle kertoa?”

Miten vaikutan omiin positiivisiin tunteisiin?

Jos haluat lisää iloa elämääsi, kartoita täsmällisesti mitä tunteita tarkoitat? Erilaisia positiivisia tunteita on nimittäin paljon. Uteliaisuus, innostus, ylpeys, hilpeys, tyytyväisyys, myötätunto, kiitollisuus, ihailu. Tarkkaile itseäsi milloin näitä tuntemuksia esiintyy ja kun kiinnität niihin enemmän huomiota, niin ne vahvistuvat.

 

-Tuomas

Vinkkaa kaverille!Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on LinkedInEmail this to someone

Ystäväni ja Businessthinkers-kollegani Juhan kanssa olemme asettaneet tavoitteen vetää itsensä kehittämisen kurssi 30.1.2016. Paikka on jo varattu ja erinäisiä muistiinpanoja on kasassa yli 60 sivua jäsenneltynä aihealueittain.

Kun tarkastelee eri johtavien self-help-valmentajien metodeja kehittää itseään, tuntuu tapoja olevan valtavasti. Arvostetut maailman osaajat puhuvat tapojen rakentamista, tavoitteiden asettamisesta, visualisoinnista ja jos jonkinlaisista työkaluista. Kysymys kuuluukin; mistä lähteä liikkeelle.

Työkalut ja toimintamallit ovat hyödyttömiä, ellet ensin löydä omaa suuntaasi. Sinun tulee siis vastata mahdottomaan kysymykseen ”miksi olemme olemassa”. Yritysguru John C. Maxwell auttaa meitä siten, että hän on määritellyt elämiemme tarkoituksen olevan tulla siksi henkilöksi, johon meille on annettu potentiaalia kasvaa ja elää tämä koko potentiaali todeksi. Jim Rohn toteaa saman lähes yksikantaan toteamalla: ”jokainen muu elämänmuoto kuorittaa koko käytössä olevaan potentiaaliin, paitsi ihminen. Puu ei kasva puoleen potentiaalisesta mitastaan ja totea tämä on hyvä. Puu kasvattaa juurensa niin syvälle kuin mahdollista ja korottaa latvansa taivaisiin.”

Napoleon Hill, joka kirjoitti ylös Dale Carnegien elämänfilosofian, ilmaisee neljä asiaa, jotka tekevät Sinusta merkittävän:

 

lauri järvilehto ajatuksia

Itsensä kehittämistä voi aloitella myös ajatusleikillä. Mitä tekisit, jos voittaisit lotossa juuri nyt 10 miljoonaa euroa? Pohdi tätä nyt seuraavat 20 sekuntia ennen lukemisen jatkamista.

Mikäli vastauksesi muutaman ylimääräisen lomamatkan lisäksi on jotain muuta, kuin nykyisen työn jatkamista ja suurempia investointeja nykyisiin olemassa oleviin sijoituksiin, kehitysprojekteihin ja osaamiseen, seuraa jatkokysymys. Miksi ryhtyisit näihin projekteihin vasta saatuasi 10 miljoonaa lotossa, miksi et tee niitä jo nyt, vaikka tekisitkin pienemmällä panoksella?

Esitettyäni kysymyksen itselleni ja muutamalle ystävälleni, sain vastauksissa oivalluksia ja huomioita. Kun itse työ koetaan tärkeäksi, merkitykselliseksi ja motivoivaksi ja vaikka poistettaisiin pakko tehdä tätä työtä, halu jatkaa säilyy, koska työllä on merkitystä.

lauri järvilehtoFilosofi Lauri Järvilehto linjaa kutsumukselle kolme tukipilaria; vapaus, virtaus ja vastuu. Vapaus toteutuu, kun ihminen kokee tekemisessään mahdollisuuden vaikuttaa. Hän työskentelee omasta toteutustavasta käsin saavuttaakseen halutun lopputuloksen. Vastuulla tarkoitetaan sitä, että lopputuloksella ja tekemisellä on merkitys muille ihmisille. Tässä välissä on virtaus, eli flow-tila, jossa työskentelet innosta puhkuen unohtaen ajankulun. Kaksi suositeltavaa kirjaa, josta tämäkin teoria juontaa juurensa, ovat Daniel Pinkin Drive ja Mihály Csíkszentmihályin Flow

 

Teoria on mielenkiintoinen, mutta miten käytännössä löytää kutsumuksensa. Työkaluna kutsumuksen löytämiseen voi käyttää vaikka Järvilehdon ns. kutsumuskarttaa.

lauri järvilehto ajatuksia2

Sen sijaan, että pähkäilisi valtavan tarkkaan, sitä mitä kirjoittaa, on suotavampaa antaa ajatuksen lentää. Kirjoittamaansa voi myös jäsennellä myöhemmin uudelleen

Seuraavaksi voit miettiä, miten lisäät kutsumuksellista tekemistä arkeesi. Pisteytykseen ja arvojen muutokseen on hyvä palata uudelleen, kun sopiva määrä aikaa on kulunut. Näin varmistat, että suuntasi on oikea.

Koko itsensä kehittämisen perusta ja pohja on itsetuntemus. Kuka minä olen ja mitkä ovat minun erityiset taitoni ja kykyni, siis kutsumukseni. Mitä voin tehdä virtauksessa, niin että ympärillä olevat ihmiset hyötyvät tekemisestäni? Tämän kivijalan luominen itsensä kehittämismatkan alussa on tärkeää, sillä tällä kivijalalla varmistetaan kehittymisen suunta. Kutsumuksemme on kuin kompassin antama kulkusuunta, joka ohjaa meitä polullamme.

 

Sami Suominen

 

Napoelon Hill: Think and grow rich, Jeremy P Tarcher 2005 (Original written 1937)

Jim Rohn: The Five Major Pieces to the life puzzle, Dickinson press 1991

John C. Maxwell: Failing Forward, Thomas Nelsons Inc 2000

Lauri Järvilehto: Upeaa Työtä, Tammi 2013

www.ajattelunammattilainen.fi: Kalastaja tarina

Vinkkaa kaverille!Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on LinkedInEmail this to someone

Yksinkertainen ja siten ymmärrettävä on meille usein tehokkainta. Eikö vain?

Viedään tätä ajattelua vielä paljon pidemmälle. Entä jos keskistytään vain ja ainoastaan yhteen asiaan? Siihen, joka saa kaikki muutkin asiat toimimaan. Ihan kuin kasaisimme dominoita peräkkäin ja kun kaadamme ensimmäisen dominon, ensimmäisen ja tärkeimmän, niin se saa kaikki muut kaatumaan.

Tästä ensimmäisen dominon kaatamisesta, sen tärkeimmän tehtävän tekemisen tärkeydestä, sen tekemisestä päivittäin vieläpä heti ensimmäisenä aamulla, kertoo mainio The ONE Thing kirja.

Niinpä, montako oikeasti tärkeää asiaa meillä on tarvetta saada tehtyä kuukaudessa, viikossa tai päivässä? Ei todennäköisesti montakaan. Todennäköisesti yhden käden sormin laskettavissa oleva määrä asioita, joilla on oikeasti merkitystä. Miksei emme sitten keskity niihin yksi kerrallaan ja panosteta näiden ratkaisemiseen? Ja lopulta, mikä on se yksi asia, mikä on se ensimmäinen domino, joka saa tämän koko dominoilmiön käyntiin? Moni asia voi olla tärkeä, mutta vain yksi voi olla tärkein.

”Mikä on se yksi asia, jonka tekeminen saisi kaiken muun muuttumaan helpommaksi tai tarpeettomaksi?”

Kaikki muistamme myös 80/20-säännön, pieni osa ponnistuksista johtaa suurimpaan osaan tuloksista. Kun lähdemme fokusoimaan tekemistästämme vieläkin tarkemmin, avain on se, että tarvitsemme laadukkaiden vastausten aikaansaamiseksi hyviä kysymyksiä. Kysymällä tarkkoja kysymyksiä merkityksellisestä tekemistä on mahdollista löytää ensimmäinen domino. Jos löydät oikean dominon, saat liikkeelle efektin askel kerrallaan.

Se voi olla myös kokonaiskuvasi, ison unelmasi tarkastelua. Isossa kuvassa asetat mitä tavoittelet ja sen mikä on oikea suunta työssäsi sekä omassa elämässäsi. Tai se voi olla pienen kuvan, päivittäisen tekemisen tarkastelua. Tässä asetat asioita tärkeysjärjestykseen. Mikä on ykkösjuttuni juuri tänään saavuttaakseni myöhemmin ison tavoitteeni? Oikeilla kysymyksillä keskitymme oikeaan tekemiseen ja ymmärrämme jättää tarpeettomia asioita tekemättä. Todennäköisyys saavuttaa paljon parempia tuloksia kasvaa.

Miten saamme tämän osaksi päivittäistä käytännön tekemistämme? Ensimmäiseksi tee kaikkein tärkein asiasi heti aamulla, koska silloin meillä on eniten tahdonvoimaa. Se on nimittäin rajallista, emme vain tahdo sitä aina itse uskoa. Kun tahdonvoimaa on käytettävissä runsaasti, päätösten tekeminen on todennäköisesti helpompaa kuin silloin kun se alkaa ehtyä. Ja iltapäivän puolella siitä on jo pakostakin osa kulunut.

Toinen ja kaikkein voimakkain tekemisen tapa on tapa. Niin tapa, just se. Tavat kun vaativat vähemmän tahdonvoimaa kuin aloittaminen. Tarvitsemme tähän toki paljon kurinalaisuutta, kuitenkin vain sen verran kuin tavan rakentaminen vaatii. Sen jälkeen ylläpidät rakentamiasi tapoja ja ne puolestaan rakentavat tulevaisuutemme. Välttämättä menestyneet ihmiset eivät ole sen kurinalaisempia kuin muutkaan, mutta he ovat niitä, jotka ovat saaneet parhaat tavat rakennettua. Sekoitamme nimittäin herkästi kurinalaisuuden ja tavat. Kurinalaisuus on vain keino rakentaa hyviä tapoja tehdä asioita.

Elämämme rakentuu valinnoistamme. Opettele ajattelemaan isosti, mutta toimi myös päivittäin. Päämäärä ilman prioriteetteja on voimaton.

Jos tämän vuoden bisneskirja on vielä lukematta, lue tämä. Tämä yksi kirja voi muuttaa kaiken!

Juha

Ps. Kirjaa ja sen herättämiä ajatuksia on avattu myös mainiossa Pölli Tästä blogissa.

Vinkkaa kaverille!Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on LinkedInEmail this to someone

Ravistettava omskakas

”Maailma on meille liian suuri. Liian paljon tapahtuu. Yrität minkä voit, yhtä kaikki jäät kyydistä. Tahdissa pysyminen vaatii alituista ponnisteluja ja silti menetät asemiasi. Tiede tekee keksinnöt tyhjäksi nopeasti, kaikki tapahtuu kovalla paineella. Ihmisen luonto ei voi kestää enää kovin paljon enempää.”  Näin kirjoitettiin Atlantic Journalissa vuonna 1883.

Liian paljon tapahtuu ympärillämme. Nopeasti muuttuvan maailman ja hitaasti muuttuvan ihmismielen välillä on suuri kuilu. Saku Tuominen ja Katja Lindroos antavat neuvoja (Ravistettava, Omskakas) kamppailusta jolla yritämme sopeuttaa tuhansien vuosien aikana muokkautuneen mielemme nykyajan vaatimuksiin. Tätä kutsutaan ravistamiseksi, tietynlaista asioiden ja tapojen poisoppimista.

 

 

Kolme neuvoa mielelle nykyajan vaatimuksiin:

1) Ajankäyttö

Sen jälkeen kun me olemme listanneet tehtävämme, me yksinkertaisesti päätämme milloin me teemme ne. Tämän jälkeen me poistamme ne mielestämme siihen saakka kunnes ryhdymme tekemään niitä. Tärkeää koska kyky sivuuttaa, väistää liiallista infoa, pelastaa meidät stressaantumiselta.

– heti ensiksi töissä ei avata sähköpostia vaan tehdään 45min työtä jota piti aloittaa tehdä

– mitäs jos kaikki työpaikan sähköpostit aktivoituvat 45 min välein

– jos jättäisimme puolet palavereista pitämättä tai puolittaisimme kestot

– entäs jos emme olisikaan kaiken aikaa tavoitettavissa

saisimmeko noilla opeilla vähemmän aikaiseksi kuin nyt?

Meidän mielemme ei kykene keskittymään kuin yhteen asiaan kerralla. Jos meidät keskeytetään, ihmiseltä menee keskimäärin 20 minuuttia samaan tehtävään uudelleen orientoitumiseen. Joidenkin tutkimusten mukaan ihmisen päivästä kuluu yli puolet tällaisessa horrostilassa. Toisin sanoen, jos kykenemme minimoimaan keskeytykset, me kaksinkertaistamme käytettävissä olevan aikamme.

2) Tapa ajatella

Pysähdy keskustelemaan ongelmasta mahdollisimman monesta eri näkökulmasta ja pyri tunnistamaan asiat joita me täysin tarpeettomasti pidämme annettuina. Tapa päästä asioiden ytimeen on kysyä jatkuvasti miksi?

3) Epävarmuuden pelko

Olemme niin huonoja sietämään epävarmuutta, että me tartumme mihin tahansa tutkimukseen tai asiantuntijaan poistaaksemme ympäriltämme epävarmuutta. Syvään juurtuneita uskomuksia ei mielemme kyseenalaista. Kuulostaaksemme vakuuttavilta me olemme oppineet käyttämään ilmaisuja kuten ” kaikki tutkimukset osoittavat” ja ”yksi maailman johtavista asiantuntijoista on samaa mieltä”. Seuraavan kerran, kun asiantuntija esittää jälleen ”totuuden” kysy: Mistä tiedät, että asia menee noin?

-Tuomas Jäntti

Vinkkaa kaverille!Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on LinkedInEmail this to someone

Marcus Buckinghimer avaa mielenkiintoisesti kirjassaan miten johtaja rakentaa yksilölle hyvän ja motivoivan ympäristön kasvaa. Tasapuolisuus ja yhdenmukainen kohtelu ei hänen mukaansa johda optimaalisiin tuloksiin , ei yrityksen, eikä yksilön kannalta. Johtopäätökset pohjautuvat Gallupin tekemään tutkimukseen 80 000 johtajalle yli 400 eri yrityksessä. Tästä tutkimuksesta hän kiteytti 12 kysymystä, jotka yhdessä muodostavat kuvan siitä, miten yksilöstä tulee mestari omassa tekemisessään. Yrityksen näkökulmasta tarkastellaan taas rekrytointia ja roolituksen onnistumista.

Henkilön potentiaalin valjastamiseksi hänen pitää saada kokea roolissaan oman osaamisensa kasvua, oman työpanoksensa merkitystä ja koko yrityksen suuremman olemassaolon perusteen toteutumista. Tämän saavuttamiseen ja johtamiseen on oheen kerätty 12 avainkysymystä.

12 hyvän johtajuuden elementtiä Buckingham

 

 

Kysymyksillä on järjestys ja järjestys määrittää matkan huipulle. Jotta pääsee alkuun pitää perusasiat olla kunnossa ja mitä korkeammalle kapuaa, sitä lähemmäs kyvykkyystasoaan pääsee ja jopa kapasiteetti kasvaa. Se mikä määrittää enemmän omaa potentiaalia yrityksessä enemmän kuin mikään muu yksittäinen tekijä on lähin esimies. Vaikka yrityksen arvot ja imago ja koko olemassaolemisen tarkoitus olisivat lähellä sydäntämme, voi tämä lähin esimies omalla osaamattomuudellaan tuhota potentiaalimme ja halun toimia yrityksen lipunkantajana.

 

Miten minusta tulee mestari siinä mitä teen

 

Huippujohtaja on kuin katalysaattori

  1. Valitsee oikeat henkilöt
  2. Asettaa odotukset
  3. Motivoi henkilöä
  4. Kehittää henkilöä

 

Se mitä huippujohtajat tietävät on, että Ihmiset eivät muutu oleellisesti. Aikaa ei tule tuhlaa  laittamalla henkilöön sisään mitä on jäänyt ulos, vaan koitamalla ottaa ulos mitä on jäänyt sisään. Se on jo Buckinghimerin mukaan tarpeeksi haasteellista.

Suorituskyvyn elementit ovat lahjakkuus, taito ja tieto. Lahjakkuuden tunnistaa toistuvasta toimintamallista, jolla saadaan aikaan haluttavaa tulosta. Tämä tulisi olla johtajilla tärkeimmässä roolissa rekrytointia suoritettaessa. Taidot on kaikki opetettavissa, rikkomalla prosessi palasiin ja harjoittelemalla palasia uudelleen ja uudelleen. Kuitenkin, vaikka palasia harjoittelisi kuinka, se ei tee sinusta silti lahjakasta viulunsoittajaa tai asiakaspalvelijaa. Taidot ja tieto auttavat sinua kyllä eteenpäin, mutta kehittämällä omia lahjakkuuksiasi pääset loistamaan.

Näin rekrytoinnissa myös johtajien tulisi keskittyä roolissa tarvittaviin lahjakkuuksiin. Buckinghimer ei väitä etteikö ihminen voi muuttua, mutta on paljon helpompaa saada ihmisestä paras irti ja ohjattua henkilö voimakkaaseen kasvuun, kun hän on luontaisella lahjakkuusalueellaan. Vinkkinä Buckinghimer heittää, että mikäli ei tiedetä mitä kykyjä rekrytoinnissa haetaan, on hyvä tutkia ja opiskella parhaiden yrityksen työntekijöiden taitoja.

 

Stepit kohti huippuaStepit kohti huippua

Asettamalla odotukset päämäärästä ja antamalla henkilölle valtuuksia rakentaa omanlaisensa polku maaliin, valjastetaan henkilö mahdollisuuksilla hyödyntää omia kyvykkyyksiään. Yrittämällä laittaa kaikki väkisin samaan muottiin luo kitkaa ja hidastaa matkaa päämäärään. Luonnollisesti myös päämäärää tulee tarkastella eri katsontakulmista; asiakkaan, yrityksen ja yksilön kannalta. Luottamus nousee merkittävään rooliin johtajan ja johdettavan välillä, sillä samalla kun yksilön tehokkuus kasvaa, johtajan kontrolli pienenee.

Motivoitaessa henkilöä tulee keskittyä hänen vahvuuksiin ja puhalla niihin voimaa. Rakennetaan toimintamallit joilla heikkoudet pidetään hallinnassa, mutta rakennetaan koko polku maaliin vahvuuksien siivittämäksi. Katsotaan vielä miten pystytään luomaan kasvualustaa johdettavan taitojen kasvattamiseksi. Roolitus on huomattavan tärkeää, jotta kyvyt muuttuu suoritukseksi. Johtajan tulee virittää jokainen henkilö siihen missä hän luonnostaan loistaa. Johtajan tulee pitää myös huolta, että viettää suurimman osan ajastaan parhaiden ihmistensä kanssa. Parhaimmissa ihmisissä on suurin kehityspotentiaali. Se on oikeudenmukaisin toimintatapa, paras tapa oppia ja ainut tapa saavuttaa erinomaisuus ja räjäyttää tulokset katosta läpi. Heikkouksissa tulee katsoa ovatko tavat koulutettavissa pois, johtuvatko ne vääristä kannustimista tai onko kyseessä heikkous vai kyvyttömyys.

Urapolku on Buckinghimerin mukaan vanhanaikaista ajattelua. Miksi siis ei kouluttaa joka rooliin sen roolin sankareita. Ennen kuin ylennetään joku uuteen rooliin, tulee tutkia tarkkaan mitä kyseinen henkilö tarvitsee siinä menestyäkseen. Mitä se vaatii ajattelun taidoilta ja miten nykyisen roolin ja tulevan roolin taidon on linjassa keskenään. Sen sijaan että siirtää urapolussa osaamista tehtävästä toiseen, voiko tehtävän sisällä olla etenimistasoja.

Buckinghimerin ajattelumalli on sekä työntekijän että työnantajan kannalta voittomalli. Se siirtää väärinroolitetut ihmiset oikeisiin heitä motivoiviin ja kehittäviin rooleihin, joissa he pääsevät virtaukseen. Työnantajan kannalta tekemisen tuloksellisuus nousee osaamisen ja korkean motivaation kautta. Kokonaisuus kulminoituu johtamisen tasoon. Minkä tasoinen johtaja sinä olet, pystytkö roolittamaan tiimisi yksilöiden henkilökohtaiseen kasvuun? Oletko sinä minkä tason johtaja?

 

Sami Suominen

 

Lähteet:

Marcus Buckinghimer & Curt Coffman: First, Break All The Rules, Simon & Schuster Ltd 1999

 

Vinkkaa kaverille!Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on LinkedInEmail this to someone

Aki Hintsa

Aki Hintsa on ennaltaehkäisevään terveydenhuoltoon erikoistunut urheilulääkäri ja ortopedi. Hän on kehittänyt pitkälti tieteeseen ja tutkimukseen perustuvan hyvinvointimallin jonka oivallukset syntyivät Etiopissa Haile Gebresselassien elämää seuratessa. Sittemmin F1 mestarit Lewis Hamilton, Mika Häkkinen, Sebastian Vettel ja Kimi Räikkönen ja useat yritysjohtajat ovat olleet Hintsan opissa menestyksekkäin tuloksin.

Hyvinvoinnin ydin on itsetuntemus

Hintsan kehittämän mallin tarkoitus on lisätä hyvinvointia, elämäniloa ja energiaa. Hyvinvointi koostuu ytimestä ja 6 osa-alueesta: yleinen terveys, biomekaniikka, fyysinen aktiivisuus, ravinto, uni ja henkinen energia. Kun jokainen näistä osa-alueista on riittävällä tasolla, hyvinvointi lisääntyy ja syntyy menestystä (Menestyksen ympyrä).

Rengas.

Ongelmat yhdelläkin osa-alueella saattaisivat johtaa terveyden romahtamiseen. Hyvinvointi ei siis ole yhteenlaskua vaan tulo. Se on kuudesta osasta koottu formulan rengas: jos yksi osa pettää, ei pyörä enää pyöri. Keskellä pyörää on ydin joka saa pyörän liikkeelle ja määrittelee suunnan.

Oman ytimen tunteminen tarkoittaa itsensä, tavoitteidensa ja motivaation perinpohjaista tuntemista

Hintsa esittää 3 kysymystä: Tiedätkö kuka olet? Tiedätkö mitä haluat? Hallitsetko omaa elämääsi? Mitä paremmin ihminen tuntee itsensä ja arvomaailmansa, sitä enemmän hänellä on psykologista pääomaa. Hänen kykynsä kohdata sekä käsitellä vaikeuksia ja kriisejä on huomattavasti parempi. Suunta ja tavoitteet eivät muutu pienen vastoinkäymisen edessä. Vain motivoitunut ihminen pystyy muuttamaan edes pieniä asioita elämässään pysyvästi. Aito motivaatio lähtee aina sisältä, ihmisestä itsestään, ei koskaan ulkoa annettuna. Jotta voi motivoitua aidosti, pitää tietää mitä oikeastaan haluaa. Jotta tietäisi, mitä haluaa, on tunnettava itsensä ja perusarvonsa. Itsetuntemus on lähtöruutu kohti parempaa hyvinvointia ja menestystä.

Millä simppeleillä tavoilla voit parantaa hyvinvointia?

Uni: 7,5-8,5 tuntia yössä nukkuvilla on kaksinkertainen määrä vasta-aineita verrattuna vain neljä tuntia nukkuviin. Tutkimusten mukaan vähän unta tarvitsevia on todellisuudessa vain murto-osa kaikista ihmisistä.

Fyysinen aktiivisuus: Tärkein liikunnan tuoma perushyöty tulee urheilusta, missä et tarvitse treenivarusteita. Perusliikuntaa on kauppaan käveleminen, portaiden kiipeäminen, töihin pyöräily. 8 000-10 000 askelta päivässä ja jatkuva jaloillaan oloa duunissa on uusimpien tutkimusten mukaan terveellisempää elämää kuin viidesti viikossa tunnin urheileva, mutta päivät toimistotyössä istuva henkilö.

Henkinen energia

  • perhe
  • työ
  • minä itse

Näistä piirtyy kolmio. Tärkeintä ei ole määritellä käytettyä aikaa jokaiseen lokeroon vaan miettiä kuinka paljon omasta energiastasi käytät kuhunkin. Pyramidin pohjakerros, kaiken perusta ovat läheiset ihmissuhteet. Perheen osalta ei ole olemassa laatuaikaa, on vain aikaa.

 

minä,työ,perhejpg

 

Listaa työsi hyvät ja huonot puolet sekä energiaa tuovat ja vievät elementit ja ihmiset. Töissä oleminen pitäisi saada vähintään neutraaliksi henkisten voimavarojen kannalta. Kun sinulla on aikaa huolehtia itsestäsi, nukkua hyvin, harrastaa ja viettää aikaa läheisten kanssa, tulet töihin energisempänä ja aikaansaavempana.

Kiireinen, hektinen ja suorituskeskeinen elämä vie helposti mennessään, ellei tiedosta kuka on ja mitä haluaa. Jos virta vie väärään suuntaan, ei sen mukana ole pakko ajelehtia.

-Tuomas Jäntti

Vinkkaa kaverille!Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on LinkedInEmail this to someone

 

Lähde: David Bach “ Start Late, Finish Rich (2006)

David Bach kirjoitti menestyskirjan Automatic Milionaire määritellen, miten pitkäjänteisellä automatisoidulla säästämisellä kuka tahansa voi tehdä itsestään miljonäärin. Innostuneena luin kirjan, mutta odotukseni eivät täyttyneet ja jälkeenpäin ajateltuna täysin epäoikeutetusti tuomitsin herra Bachin hömppäkirjailijoiden joukkoon. Ystävän suosituksesta päädyin kuitenkin lukemaan tämän kirjailijan toisenkin kirjan Start Late, Finish Rich. Tämä suurimmaksi osaksi itselleni tuttua materiaalia sisältävä kirja soi minulle Ahaa-elämyksen. Pitkälti itsestäänselvät asiat nousivat uuteen valoon kiitos Bachin innostavan kirjoitustyylin.

Live Rich – Elä rikkasta elämää. Vaikka kirjasta 90% puhuu rahasta ja sen kuukausittaisesta automaattisesesta sijoittamisesta, toteaa Bach lopussa tavoittelevansa lukijan suhteen paljon laajempaa kokonaisuutta. Tarkoitus ei ole pelkästään ohjata ihmisiä viisaaseen rahankäyttöön, vaan antaa rakennuspalikoita täyttymykselliseen elämään eri elämän osa-alueilla.

Mitkä ovat sinun arvosi? Mitä tapojasi ja tekemisiäsi kunnioitat niin, että olet valmis henkilökohtaisiin menetyksiin pitääksesi niistä kiinni. Jari Sarasvuokin sanoo arvojen olevan vasta arvoja silloin, kun ne maksavat sinulle. Sitä ennen ne ovat vain hyviä aikomuksia. Määrittämällä arvosi ja elämällä niiden mukaan, vietät enemmän aikaa olemalla se persoona, joka todella haluat olla.

 

David Bach –  Elämäsi ei ala eläkepäivistä, vaan se on jo alkanut!

 

Onko Sinulla hauskaa ja elätkö elämää jota rakastat? Elämää, joka tuo sinulle iloa, täyttymystä täyttäen samalla unelmasi pala palalta. Elämällä tulevia eläkepäiviä varten, missaat matkan ja samalla elämäsi. Bach listaa kirjassaan kysymykset sinulle itsesi rikkaan elämänpolun löytämiseen.

Live Rich -kysymykset:

Mikä saa Sinut onnelliseksi töissä?

Mikä saa Sinut onnelliseksi kotona?

Mikä saa Sinut onnelliseksi ystävien ja perheen kanssa?

Mikä saa Sinut onnelliseksi kun olet itseksesi?

Mitä rakastat tehdä?

Mitä tekisit elämälläsi tänään, mikäli et pelkäisi epäonnistumista?

Mikä ei toimi elämässäsi?

Mitä Sinä parhaillaan teet, mikä estää sinua kokemasta iloa?

Mikä toimii elämässäsi?

Kuka ei toimi elämässäsi?

Mikä on yksi yksittäinen tärkein kysymys, jonka opit vastatessasi näihin kysymyksiin. Älä tyydy pohtimaan vastausta vain ohimenevää pientä hetkeä, vaan kirjoita vastauksesi päiväkirjaasi. Kirjoittamalla ne juurtuvat mieleesi ja palaamaan niihin ja halutessasi saat aikaan muutoksen.

Useimmat ihmiset ovat liian kiireisiä varmistaakseen, että he panostavat aikansa täyttymyksellisten asioiden toteuttamiseen. Legendaarisen edesmenneen kirjailijan Jim Rohnin sanoin ”People Majour in Minor Things”.  Eli keskittyminen ja tekeminen suunnataan ulkoa tuleviin odotuksiin ja arkirutiineihin, jolloin oma täyttymyksellinen tekeminen putoaa yhtälöstä kokonaan ulos.

Monet itsestäänselvät asiat elämässä unohtuvat, ellemme muistuta niistä itseämme jatkuvasti. Näin hömppäkirjailijasta tulikin syvällinen tulkitsija. Kirjallinen pohdinta päiväkirjaan omista päämääristä ja niihin johtavien rutiinien rakennuksesta varmistaa pysymisen haluamallamme polulla. Pitämällä täyttymykselliset asiat aktiivisesti esillä, kirjaamalla matkan tavoitteen ja porrastamalla sen vuosi, kuukausi, viikko ja päiväkohtaiseksi tekemiseksi varmistamme saapumisen päänmääräämme.

Sami Suominen

 

David Bach: Start Late, Finish Rich, Broadway Books 2006

Jim Rohn: The art of exceptional living, Nithingale 2003

Jari Sarasvuo: Kaamoksesta Kirkkauteen valmennuksessa tekemäni muistiinpanot.

Vinkkaa kaverille!Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on LinkedInEmail this to someone

Lähde: Erik Bertrand Larssen“Paras” (2015)Pars_web_6684

Larssen aloittaa kirjansa houkuttelevasti. Hän kertoo kuinka armejan jääkärikoulun upseeri piirsi taululle pystysuoran viivan ja asteikon nollasta kymmeneen. Osoittaakseen piilevän potentiaalin hän viittasi ensin henkilöiden omaan potentiaaliuskomukseen osoittamalla numeroa neljä, jonka jälkeen vanhempien osoittamalla kakkosta ja lopulta upseereien uskoa osoittamalla seiskaa. Kuitenkin lopuksi todeten, että parhaimmillaankin uskomukset ovat vain 70% todellisesta potentiaalista. Tämä herättääkin meille kysymyksen, miten saamme itsestämme tämän potentiaalin käyttöön.

Aiemmassa blogissani ”Pystytkö kurottamaan elämässä potentiaaliisi”, avasin kuolinvuodeajattelua  pelon perspektiivistä ja kuinka pelko tuntui kuolinvuoteella älyttömältä syyltä jättää asioita tekemättä. Kuvitellulla kuolinvuoteella ystäviesi, lähimmäistesi ja työkavereittesi puheet herättävät tunteesi. Mitä uskot heidän sanovan ja toisaalta mitä haluaisit heidän sanovan? Jotta pystyt muuttamaan tapojasi, Sinun täytyy herättää tunteesi, toteaa Larssen. Elämämme matka on lyhyt, miksi emme pyrkisi ottamaan siitä täyttä potentiaalia irti.

Larssen siteeraa hyvin Mark Twainia ”Kahdenkymmenen vuoden kuluttua kadut enemmän sitä mitä et tehnyt kuin sitä mitä teit. Nosta siis ankkuri, jätä satama taaksesi ja anna tuulen tarttua purjeisiin. Tutki. Haaveile. Löydä.” Toinen muistiin piirtyvä esimerkki oli kirjassa Muhammed Alin toteamus.  Jos Muhammed Ali ei olisi nyrkkeilijä, hän olisi todennäköisesti roskakuski, mutta hän olisi maailman paras roskakuski, joka kantaa neljä täyttä jätelavaa kerralla autoon ja takaisin. Määränpäällä on väliä. Vain sen tietämällä voimme tehdä valintoja pitkällä tähtäimellä.

– MY ROADMAP-

PÄÄMÄÄRÄ – TAIDOT – TREENI – TAVAT – ELÄMÄNARVOT

Millaiseksi meidän siis tulee rakentaa tiekarttamme, jotta saamme potentiaalimme valjastettua käyttöömme. Matkaa on hyvä lähteä rakentamaan päämäärästä, joka antaa selkeän suunnan tekemiselle. Päämäärä myös määrittää mitä taitoja tarvitsemme ja näin mahdollistaa treeniohjelman rakentamisen. Nyrkkisääntönä tarvitsemme 10 000h treeniä, jotta saavutamme huippuosaajan pätevyyden aiheesta kuin aiheesta (Larssenin ohella hyvin lisää aiheesta Andre Agassi – Open). Aiheeseen vihkiytyminen vaatii siis viitisen vuotta täysillä työpäivillä.

Pysyäksemme polullamme, meidän tulee tarkastella tapojamme. Ovatko toimintamme linjassa päämäärämme kanssa. Työskentelemmekä viikoittain, päivittäin ollaksemme yhä lähempänä päämääräämme ja harhautuessamme muiden kiireellisten asioiden ratkomiseen, saamme itsemme taas kammettua takaisin polullemme. Polulla pysymiseen ja tekemisen trimmaamiseen Larssen suosittelee meille jokaiselle omaa henkistä valmentajaa. Meillä Suomessa Jari Sarasvuo on rakentanut Strongholdin palvelemaan polulla pysymistä ja potentiaaliin kurottamista.

Tekemisestä saadaan Larssenin mukaan tapa toistamalla se 13 kertaa. Tämä on ristiriidassa yleisesty hyväksytyn 21:n toistokerran kanssa, jota muun muassa Brian Tracy käyttää ohjenuorana. The one thing -kirjassaan Gary Keller ja Jay Papasan puolestaan toteavat, että jotta todella voidaan puhua tavasta, pitää se olla tehtynä 66 kertaa. Kaikki kuitenkin ovat yhtä mieltä siitä, että rutiineihimme tulee aina poikkeuksia ja on tärkeää päästä takaisin polulle pienen harhailun jälkeen.

Arvojemme määrittäminen helpottaa ja nopeuttaa meidän päätöksentekoamme ja näin pitää huolta toimintakapasiteetistamme. Kirkastamalla arvomme saamme rajattua ja suunnattua toimintamme, johon energiat suunnataan. Voimme havaita mitkä osat tekemisistämme ovat merkityksellistä ja loput voimme siirtää roskakoriin. Samaan aikaan arvomme velvoittaa meitä pitämään yllä määrittämäämme toimintastandardia.

Kuka on Sinun henkinen valmentajasi? Kenen kanssa pallottelet ajatuksiasi ja päämääriäsi elämäsi eri osa-alueilla? Oletko tietoinen mihin haluat päätyä vai oletko Jim Rohnin sanoin vain pala jonkun toisen suunnitelmaa? Larssen totetaa, ettei lahjakkuus ratkaise, vaan valinnat. Ajan myötä pienillä valinnoilla on suuri merkitys.

Sami Suominen

Lähteet ja lisätietoa:

Jhon C. Maxwell: ”15 invaluable laws of growth” (2012) Hachette Book Group

Andre Agassi: ”Open” (2010) HarperCollins

Jhon C. Maxwell suosittelee meille jokaiselle sparraajaa, joka on askeleen edellämme elämämme kehityskohdissa. Tämä menthori, kumppani tai ystävä näkee polkuasi vähän pidemmältä kuin sinä itse ja saa etenemisen nopeammaksi ja mahdollistaa pahimpien rotkojen välttämisen.

Onko sinulla polku rakennettuna omaan potentiaaliisi, onko sinulla oma henkinen valmentajasi. Kirjoita itsellesi oma polkusi auki ja pääset mittaammaan mihin oma potentiaalisi riittää. Nouseeko karttakeppi taululla korkeuksiin.

Vinkkaa kaverille!Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on LinkedInEmail this to someone

Aito Onnellisuus

Kel onni on, se onnen kätkeköön. Näin on totuttu sanomaan. Tiesitkö, että me suomalaiset olemme hyvin onnellista kansaa? Tuoreimman World Happiness Reportin mukaan Suomi on maailman seitsemänneksi onnellisin maa. Raportin mukaan onnelliset ihmiset elävät muita kauemmin, ovat tuottavampia, ansaitsevat enemmän ja ovat myös parempia kansalaisia. Tarjoan seuraavaksi onnellisuudelle kaavan ja tapoja, jolla voit kasvattaa onnellisuuttasi!

Martin P.E Seligman on amerikkalainen yliopiston professori ja positiivisen psykologian tutkimusverkoston johtaja. Hän on uranuurtaja tuoreessa psykologian tutkimussuunnassa (positiivinen psykologia), jossa keskitytään heikkouksien sijasta ihmisten vahvuuksiin. Kirjassaan Aito onnellisuus ”Authentic Happiness” tutkimusten voimalla paneudutaan onnellisuuteen ja hyvään elämään.

Pysyvä onnellisuustaso määräytyy kolmesta tekijästä: G-E-T

On tärkeää huomata, että nyt ei ole kyseessä hetkellinen onnellisuusruiske tai pikavoitto, joka voidaan saavuttaa suklaalla, shoppaamalla tai kohteliaisuuksilla. Geenit, elämäntilanne ja tahdolla hallittavat tekijät eli muistisääntönä G- E- T määräävät pyvyvän onnellisuustasomme.

Geeenit määräävät onnellisuustasomme raamit. Saamme vanhemmiltamme perinnöksi ”ruorimiehen”, joka ohjaa meitä johonkin tiettyyn onnellisuus tai surullisuustasoon. Vaikka kuinka yrittäisit muuttaa itseäsi, onnellisuus johtuu 50 % perimästä. Toinen onnellisuuttamme rajoittava tekijä on ns. hedonistinen oravanpyörä joka saa nopeasti ja väistämättä henkilöt sopeutumaan hyviin asioihin ja pitämään niitä itsestään selvinä. Tutkimukset ovat osoittaneet, että mieluisat tavat tai korkeat saavutukset pystyvät erittäin harvoin lisäämään onnellisuutta muutoin kun ohimenevästi.

Hyvä uutinen on, että tietyt elämäntilanteet lisäävät onnellisuutta. Elä vauraassa demokratiassa, solmi avioliitto ja hanki rikas ihmissuhdeverkosto. Nämä tutkitusti nostava ihmisten onnellisuutta. Toisin kuin luullaan, rahalla ei ole paljoakaan tai lainkaan vaikutusta onnellisuuteen. Samoin muuttaminen sateisesta ja kylmästä ilmastosta (lue Suomi) lämpimään ei kannata, jos tavoittelet pysyvää onnellisuutta.

Tahdolla hallittavilla tekijöillä kohti onnellisuutta

Kiitollisuus, anteeksianto, optimismi, toivo, totunnaistaminen ja makustelu ovat tahdolla hallittavia keinoja nostaa pysyvästi onnellisuustasoa. Totunnaistamisella tarkoitetaan sitä, että annat miellyttävien tapahtumien välissä kulua enemmän aikaa kuin tavallisesti. Makustelu on mielihyvän tiedostamista ja tietoista huomion kiinnittämistä mielihyvän kokemiseen. Kirja tarjoaa useita työkaluja mm. miten tunnistaa ja haastaa automaattisia pessimistisiä ajatuksia ja miten antaa isojakin vääryyksiä anteeksi.

Hyvä elämä on aitouden täyttämää

Seligmanin mukaan jokaisen henkilön ominaisvahvuudet ovat tie hyvinvointiin, koska tällöin elämämme on aitouden täyttämää.

Matkalla kohti onnellisempaa elämää keskeisintä on itselle tunnusomaisten vahvuuksien löytäminen ja kasvattaminen. Käyttämällä ominaisvahvuuksia niin usein kuin mahdollista työssä, rakkaudessa ja kasvatuksessa, saavuttaa aidon onnellisuuden ja kosolti nautintoja.”

Kirjan mukaisen testin tuloksena minun ominaisvahvuuteni ovat tiedonjano, sinnikkyys, johtajuus, huumori, antaumus. En kätke omaa onneani.

-Tuomas

Vinkkaa kaverille!Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on LinkedInEmail this to someone

Miten menestyjät ajattelevat?

Miten alat ajattelemaan menestyksekkäästi?

Hyvä ajattelu ei perustu vain yhteen asiaan tai tekijään. Hyväksi ajattelijaksi tuleminen vaatii useita taitoja. Hyvät ajattelijat ajattelevat monipuolisesti ja käyttävät aikaa ajatellakseen sekä panostavat laadukkaaseen itsensä ajatteluttamiseen.

Ajattelemisessa monta palasta toimii yhdessä luodakseen kokonaisuuden. Se on kuin palapelin rakentamista.

Ajattelu, hyvä ja menestyksekäs sellainen, ei yleensä myöskään tulla tupsahda taivaasta ulko-oveasi koputtamaan. Ajattelun taito vaatii työtä ja itsekuria, kuten yleensäkin oman kasvun tavoittelu. Albert Einsteinin tiedetään sanoneen:

Thinking is hard work, that´s why so few do it

Miten hyvää ajattelua sitten harjoitettaisiin? Luo systeemi mikä toimii sinulle. Se voi sisältää lukemista, kuuntelua ja ajan viettämistä oikeiden ihmisten kanssa. Luo itsellesi paikka ajattelulle ja ennenkaikkea päätä ajatella hyviä ajatuksia sekä toimia näiden pohjalta käytännössä.

Luettuani John C. Maxwellin kirjan How successful people think, minulle hyvän ja menstyksekkään ajattelun tunnusmerkeiksi nousee seuraavat kolme kohtaa esille, joita muokaten käsittelen tässä omasta näkökulmastani.


Menestyksekkään ajattelun avaimet


1. Tärkeintä on uskaltaa ajatella ja ottaa aikaa ajattelulle. Keskittyminen on kaiken sydän. Keskity olennaiseen ja tee ensimmäiset asiat ensin. Yksi asia kerrallaan! Vältä epäolennaista ja varaa aikaa ajatella ilman keskeytyksiä.

Kun olet valikoiva, keskittyminen tuo energiaa ja kirkkautta. Selkeyttää päämääriä ja tekee niistä mitattavampia.

2. Toiseksi on tärkeää oppia ajattelemaan monipuolisesti, jolloin ymmärrät kokonaisuuksia. Ns. ison kuvan ymmärtäminen tuo perspektiiviä, jolloin oppiminen ja kasvu nähdään laajemmassa merkityksessä.

Tällöin huomaat varmasti erilaisia mahdollisuuksia oppimiselle. Opi kokemuksesta. Siedä epävarmuutta. Kerää tietoa erilaisilta ihmisiltä. Kaiken kaikkiaan anna itsellesi lupa laajentaa maailmaasi! Uutta maaperää luodessa on ehkä mentävä eri suuntaan kuin useimmat muut.

3. Kolmanneksi kuka voisi auttaa milloinkin sinua ideasi suhteen? Hyödynnä muiden osaamista ja ajattelua. Vastaaavasti jaa itsekin oppimaasi. Parhaimmat jutut syntyvät usein, kun uskaltaudut yhteistyöhön muiden kanssa. Tämä vaatii muiden ajattelun arvostamista, joten unohda kilpailu ja siirry yhteistyöhön!


How successful people thinkSummasummarum, kannattaa siis ajatella, varata sille aikaa ja sitten todella uskaltaa käyttää tätä aikaa ajatellakseen. Laita hyvää tavaraa sisään (lue vaikka hyvä kirja ajattelusta!), ja käsittele sitä myös yhdessä muiden kanssa sekä kokeile ideoitasi sen jälkeen käytännössä.

Yhdellä lauseella ilmaistuna: minusta hyvä ajattelu vaatii aikaa, asennoitumista ja uskallusta!

Juha

Vinkkaa kaverille!Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on LinkedInEmail this to someone

Miksi kasvaa? Mistä kasvussa on kyse? Mitä kasvu on sinulle?

Onko sinulla kasvusuunnitelma? Suunnitelmaa tulla paremmaksi?

Henkilökohtaisen kasvun avaimet

1. Itsetuntemus

Kasvaakseen on tunnettava itsensä, omat vahvuudet ja heikkoudet, kiinnostukset ja mahdollisuudet.

Myös tunteakseen itsensä on kasvettava!

Saavuttaakseen omaa potentiaalia, pitää tietää missä on ollut ja missä on nyt, että voi asettaa suunnan sinne minne haluaa mennä. Myös saavuttaakseen potentiaalinsa, täytyy kasvaa.

Kasvussa on kyse nimenomaan tästä, oman potentiaalin tavoittelusta. Optimismista, toivosta, menestyksestä, täyttymyksestä ja mahdollisuuksista. Kasvua varten tarvitaan itsetuntemusta, jotta on mahdollista löytää omia tavoitteita ja päämääriä. Voit kasvaa eri tavoin, niin ihmisenä kehittämällä ominaisuuksiasi, uralla kehittämällä taitojasi, kehittyä ihmissuhteissa ja talousasioissa ymmärtää miten raha toimii jne.

Henkilökohtainen kasvu ei kuitenkaan vain tapahdu itsestään, on päätettävä kasvaa.

2. Päätä kasvaa

Motivaatiokaan ei yleensä vain tulla tupsahda, usein se tulee vasta ensimmäisen askeleen ottamisen jälkeen. Kukaan ei kasva vahingossa ja kasvu tulee aloitteellisen toiminnan kautta.

Unohda motivaatio ja aloita tekemään! 

Kasvulla, itsensä kehittämisellä on tarkoitus vaikuttaa tulevaisuuteemme siten, että se olisi tavoitteillun mukaista. Miksi emme siis haluaisi ottaa siitä vastuuta, koska muuten on hyväksyttävä todellisuus ja tulevaisuus sellaisena kuin se tulee vastaan?

Jos päätät keskittyä kasvuun, kasvat ja saavutat tavoitteesi. Jos keskityt tavoitteisiin, saatat saavuttaa tavoitteet, muttet välttämättä kasvua!

 

Onko sinulla suunnitelmaa tulla paremmaksi?

3. Suunnittele ja luo systeemi

Katso taaksepäin ja suunnittele eteenpäin. Ilman suunnittelua et voi kasvaa. Suunnitteleminen auttaa fokusoitumaan ja tuo tehokkuutta. Suunnittelemalla ja luomalla sen pohjalta systemaattisuutta tekemiselle, systeemi auttaa merkittävästi meitä tavallisia ihmisiä luomaan onnistumisia.

Miksi? Nämä antavat meille ison kuvan siitä, mitä tehdään, miten priorisoidaan tekemistämme, miten sitä mitataan ja mietitään aina seuraavia sekä sopivia askelia omalle tekemiselle. Organisoiminen antaa vahvuuden tunnetta ja mikä kaikkein tärkeintä, se luo päivittäisiä rutiineja, jotka ovat kaikkien merkittävin tekijä pitkäaikaisessa ja kurinalaisessa tekemisessä. Rutiinit, sellaiset tekemiset, jotka vievät asiat käytäntöön, luovat meille automaattista ja opittua käyttäytymistä. Syvemmälle tarkasteltuna tämä tekee meille asioista pienempiä ja yksinkertaisempia, jollaisena tekeminen on hyvä pitää.

Elefantti syödään pala kerrallaan, eli muutosta ja kasvua tehdään joka päivä, mitäs siis jos päättäisit kasvaa vähän joka päivä?


The 15 Invaluable Laws of Growth, kirjan kannen kuva.

Yllä olevat kolme kohtaa ovat John C. Maxwellin kirjasta The 15 Invaluable Laws of Growth ja ne ovat minulle sen tarjoamat tärkeimmät avaimet henkilökohtaiseen kasvuun, joita muokaten käsittelen omasta näkökulmastani.

Jos olet kiinnostunut kehittämään itseäsi, tavoittelemaan potentiaaliasi, opiskelemaan ja oppimaan, lue tämä!

Juha

P.s. Maxwell on tulossa syksyllä 2015 Suomeen Nordic Business Forumiin.

P.P.s. American Management Association valitsi Maxwellin juuri vaikuttavimmaksi ajattelijaksi.

Vinkkaa kaverille!Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on LinkedInEmail this to someone

Rohkeus? Haavoittuvuus? Mistä on kyse? Onko haavoittuvuudessa kyse rohkeudesta vai heikkoudesta?

Haavoittuvuus koetaan usein heikkoudeksi ja niille pistetään yhtäläisyysviiva, ikään kuin ne olisivat synonyymejä keskenään. Haavoittuvuudessamme on toki mukana myös epävarmuutta, riskien ottamista ja tunteille altistumista.

Esimerkiksi rakkaus on epävarmuutta, riskinottamista ja antautumista sille, että meitä voidaan haavoittaa eikä välttämättä ole takuita myöskään vastarakkaudesta. Tai vaikka silloin, kun laitamme ideat ja kirjoitukset esille, kuten tämä tekstini tässä nyt, eikä ole varmuutta hyväksynnästä ja arvostuksesta.

Eikös haavoittuvuus olisi siis ennemminkin vahvuutta, eikä heikkoutta? Kuulostaako heikkoudelta, että uskaltaa olla rohkea? Vaatiihan vahvuutta uskaltaa olla haavoittuvainen ja elää tunteitaan todeksi.

Haavoittuvuudessa on kyse siitä, että on uskallusta tulla esille ja antaa itsemme tulla nähdyksi, uskaltaa suuresti.

Haavoittuvuus ei siis tarkoita ettei voisi olla rohkea, uskaltaa rakastaa ja kuulua johonkin jne. Kun pelkää haavoittuvansa, silloin pelkää torjuntaa. Silloin rakentaa itselleen muuria, maskia kasvojensa eteen, eikä uskalla elää.

Uskallus olla haavoittuvainen määrittää ja muuttaa tapoja miten me elämme, rakastamme, olemme vanhempia ja johtajia. Uskalla siis olla rohkeasti haavoittuvainen ja elä täydellä sydämellä.

Tämä rohkeus, uskallus haavoittua, on kuin ydin kaikkeen tuntemiseemme, merkityksellisempään elämäämme. Uskalla tuntea. Uskalla epäonnistua. Uskalla olla epätäydellinen ja pelätäkin. Uskalla luottaa ja sitoutua, nimittäin lopulta yhteys muihin ihmisiin ja elämä yhdessä heidän kanssaan on se syy miksi olemme täällä. Sitä rakennetaan avoimuudella, se antaa meille tarkoituksen ja merkityksen elämäämme.

Haavoittuvuustutkija Brene Brownin Daring Greatlyn mukaan kaikkein suurin myytti suhteessamme haavoittuvuuteen on se, että se olisi heikkoutta. Jos uskoo siihen, että haavoittuvuus on heikkoutta, se on kuin uskoa siihen, että myös tunteminen olisi heikkoutta.

Haavoittuvuus kuulostaa totuudelta ja tuntuu rohkeudelta. Totuus ja rohkeus eivät aina ole mukavia, mutta ne eivät ikinä ole heikkoutta.

Miksi haavoittuminen pelottaa? Miten suojelemme itseämme? Mikä avuksi?

  1. ”Se on liian hyvää ollakseen totta, ei tämä ilo kestä”.

Kun menee hyvin, alamme odottaa ja pelätä katastrofia saapuvaksi. Kiitollisuuden harjoittaminen toimii vastalääkkeenä. Tunnistaisimme riittävyyttä, sekä itsessämme että tilanteessa. Ilo kun tulee tavallisissa hetkissä meitä vastaan. Menetämme sen, jos emme osaa olla kiitollisia.

  1. Perfektionismi.

Se ei ole huippuosaamista, saavuttamista, kasvua ja itsensä kehittämistä, avain menestykseen eikä haavoittuvuuden välttämiseen. Se on uskoa siihen, että tällöin voidaan minimoida tai välttää virheet. Avuksi tulee se, että osaa ymmärtäväinen itselle. Ymmärtää yleinen inhimillisyys, ei asioita satu vain itselle. Ja mindfulness, emme voi välttää negatiivia ajatuksia, mutta voimme ottaa tasapainoisen lähestymisen asioihin.

  1. Tukahdutamme tunteemme.

Samalla tukahdutamme rakkauden, ilon, yhteenkuuluvuuden, innovatiivisuuden ja empatian. Kun tukahdutamme ikävät tunteet, niin samalla tukahdutamme myös ilon tunteet. Olemme kokonaisuus, joten emme voi valita tukahduttavamme elämästä vain ikävät asiat. Oman arvokkuuden tunteen säilyttäminen ajaa meitä tähän, pelkäämme riittämättömyyttämme. Lisäksi kulttuurissamme arvostetaan kiirettä, niin tällöin uskomme, ettei ikävät asiat eivät ehdi ottaa meissä valtaa.

Juha

Ps. Kirjan nimi on muuten Theodore Rooseveltin puheesta 23.4.1910.Daring Greatly Brene Brown

It is not the critic who counts; not the man who points out how the strong man stumbles, or where the doer of deeds could have done them better. The credit belongs to the man who is actually in the arena, whose face is marred by dust and sweat and blood; who strives valiantly; . . . who at the best knows in the end the triumph of high achievement, and who at worst, if he fails, at least fails while daring greatly.

Vinkkaa kaverille!Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on LinkedInEmail this to someone

Pystytkö kurottamaan elämässä potentiaalisi – mikä on Sinulle pelkojesi hinta?

Lähde: Henkka Hyppönen – “Pelon Hinta” (2014)

Henkka Hyppönen - Pelon HintaUnelmoimme, suunnittelemme ja teemme ratkaisuja. Rakennamme elämämme polkua päivä päivältä eteenpäin. Osa
meistä suunnittelee tulevaa, jopa eläkepäiviä, harva sitä, mitä jättää jälkeensä tai mikä olisi mahdollista omasta potentiaalista käsin. Pelot ohjaavat polkujamme. Kun sisäiset mekanismimme varoittavat vaarasta, muutamme herkästi suuntaa, luovumme ja haemme uutta polkua. Vaikka käynti epämukavuusalueella yleisesti kehittää, on sieltä myös mukava palata mukavuusalueelle. Harva meistä havahtuu, kuinka suuri vaikutus elämämme polun suuntaan on tavalla, jolla käsittelemme pelkojamme. Hyppönen siteeraa kirjassaan Bronnie Warea ja hänen kirjaansa ”Viisi viimeistä toivetta – Elä, älä kadu”. Waren avaa kuinka kuolinvuoteella ihmiset katsovat matkaansa taaksepäin ja toivovat, että olisivat olleet tarpeeksi rohkeita tekemään omat valintansa. Rohkeutta ilmaista tunteitaan, viettää enemmän aikaa läheisten kanssa ja töitäkin olisi voinut tehdä vähemmän. Hyppönen linjaa, kuinka perspektiiviä muuttamalla pelko tuntuu lähes absurdilta kriteerilt, oman polun suunnanvalintoja tehtäessä. Ajan rajallisuus surkastuttaa pelolta muskelit.

Kirjassaan Hyppönen purkaa aihetta kahdesta näkökulmasta. Miten käyttäytyisimme, jos emme pelkäisi ja miten voisimme työstää pelkojamme ja riisua pelkomme mystisestä verhostaan ja muskeleistaan. Kirja sisältää useita konkreettisia esimerkkejä aina lastenkasvatuksesta käärmekammon kukistamiseen. Omalla suhtautumisella tilanteeseen on merkitystä, kuten astuessamme neuvotteluun perhoset vatsassamme, ne voivat johtaa meitä kahteen vastakkaiseen suuntaan. Kielteinen suhtautuminen tilanteeseen saa meidät tulkitsemaan elimistön kiihotustilan hermostuneisuudeksi. Tämä lamaannuttaa ajatteluamme ja toimintakykyämme. Toisaalta positiivinen suhtautuminen tilanteeseen ja vatsanpohjan perhosten kutitukseen kasvattaa vireystilaamme. Koemme olevamme oikeassa paikassa ja saamme neuvottelusta itsellemme paremman lopputuloksen. Hyppönen summaa, kuinka positiivinen ja negatiivinen vireystila on elimistön kannalta lähes sama asia ja näin siirtyminen negatiivisesta positiiviseen on helpompaa, kuin rauhoittuminen. Innostuneet tai itsensä innostumaan saaneet pärjäävät näin paremmin neuvotteluissa.

 

pelot ja tapamme käsitellä pelkoja_

Neuvottelutilanteista siirrymme sosiaalisen kanssakäymiseen. Teemme joka hetki päätöksiä ja päätöksillämme on vaihtoehtoiskustannuksia. Valintojen päättymätön avaruus luo meille tilanteen, jossa toisaalla on todennäköisesti aina tarjolla parempi vaihtoehto sille, mitä ikinä teetkin. Kun vietämme yhteistä aikaa läheistemme kanssa, yhteiseen tekemiseen keskittymisen sijaan ajatuksemme valtaa kysymys, mitä Matti tai Veera mahtaa tehdä juuri nyt. Onko siellä paremmat ruuat, musiikki tai puheenaiheet. Sosiaalisen median aplikaatiot konkretisoivat tilanteen, kun selaamme ja seuraamme muiden tekemistä ilman, että olemme läsnä todellisessa hetkessä. Kykymme olla hetkessä läsnä määrittää Hyppösen mukaan suurelta osalta onnellisuutemme asteen. Daniel Goleman kirjoittaa samasta aiheesta kirjassaan ”Focus” ja toteaa ajatusten harhailulla olevan meille myös tärkeä tehtävä. Sillä kun ajatuksesi lähtee harhailemaan ja häiritsevät sanotaan vaikka lukemistasi, ne myös toisaalta työstävät mielessäsi olevia akuutteja ongelmia.

Kasvatus on myös mielenkiintoinen tarkasteluperspektiivi. Hyppösen avaama esimerkki Stanfordin yliopiston kokeesta, jossa viidesluokkalaiset lapset rakensivat palapelejä ja saivat kahdenlaisia kannustusviestejä. Ensimmäistä ryhmää kannustettiin ”Vau, oletpas sinä fiksu”, siinä missä toista ”Vau, meni tosi hyvin, teit varmaan tosi paljon töitä tämän eteen”. Itse heti intuitiivisesti ajattelin, että tietysti ensimmäinen kannustus on parempi ja vahvistaa lapsen älykkyyden kehitystä, kunnes looginen ajattelu astui kuvaan ja luin esimerkin loppuun. Itse asiassa pelkkää älyä kehuttaessa lapsille kehittyy halu pitää kiinni toisten käsityksestä. Saadessaan valita, hän ottaa helpomman palapelin ja ei ole innostunut lähtemään aluekisoihin, säilyttääkseen hänestä rakentuneen mielikuvan. Kovasta työstä kehuttu, on valmis kasvattamaan haastetta askel askeleelta ja menemään eteenpäin. Tässä kohtaa saankin kiittää vanhempiani, jotka ovat aina kannustaneet hokemalla ”kovalla työllä kaikki on mahdollista”. Vaikka itselle ei koulunkäynnin ensiasteilla lukeminen maittanutkaan, olen kovan työn kautta löytänyt omat vahvuusalueeni oppimissektoreilla.

Mielestäni teoria positiivisen energian suuntaamisesta jännittämiseen selittää osittain tiimiurheilun tai teatteriporukan yhteislämmittelyt ja alun rutiininomaiset sloganhuudot. Omasta kokemuksestakin muistan kuinka ennen teatteriesityksiemme alkua virittäydyimme onnistumisen moodiin. Siis vetreytimme kehomme, äänemme ja pommitimme vatsassamme kutittelevia perhosia positiivisella energialla. Näin jännitys toi porukallemme lisävirtaa, ja jännitys sai hahmomme syttymään lavalla. Saman jännitysenergian saisi negatiivisella latauksella johtamaan jäätymiseen. Kun kerroin Hyppöselle päätelmästäni, niin hän ei tyrmännyt sitä suoralta kädeltä. Hän kuitenkin viittasi Mihaly Csikszentmihalyin flow-teoriaan eli kuinka peli toimii parhaiten täydellisessä läsnäolossa eli flow-tilassa. Rutiinit ja rituaalit ovat tapa lisätä läsnäoloa ja näin antaa oma paras potentiaali itse suoritukseen.

Vasta avaamalla perspektiiviä voimme huomata, kuinka valtava vaikutus pelolla on elämäämme. Ei vain mahdollisuudestamme vierailla Eiffel-tornin huipulla, vaan kysymys saavutammeko elämässämme potentiaalimme. Tuleeko meistä se Minä, johon minulla olisi kykyjä ja haluja, vai tyydynkö muiden haluihin ja pysyttelen mukavuusalueellani. Miten olen huomenna parempi kuin tänään, aloitanko lopullinen määränpää mielessäni ja riisun pelonviittani.

 – Sami Suominen

Mitä muut ovat kirjoittaneet aiheesta:

Brian Tracy – Johdon konsultti, joka on menestynyt puhuja ja kirjailija. Yksi Tracyn monista legendaarisista viisauksista on:”Begin with the end in mind”. Aloita siis kuvittelemalla omat hautajaisesi ja sinne kolme puhujaa; läheisesi, ystäväsi ja kollegasi. Mitä he kertovat elämästäsi, millainen ihminen, ystävä ja elämänkumppani olit. Käännä asia seuraavaksi uuteen perspektiiviin ja mieti, mitä haluaisit heidän sanovan?

Daniel Goleman – Focus (Harper 2014). Aiheenaan keskittymiskyky ja sen vaikutukset.

Stephen R Covey – Seven Habits of Highly effective people (Simon Schuster 2009). Kirja kertoo siitä, miten saa itsestään parhaan irti.

Erik Bertrand Larssen – Paras (Bazar 2015). Kyseessä on itsensäkehittämisen kirja, joka tarkastelee elämää kuolinvuodeperspektiivistä.

Susan Jeffers – Uskalla elää (Delfiini Kirjat 2006). Käsittelee pelkoa kolmesta perspektiivistä.

Vinkkaa kaverille!Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on LinkedInEmail this to someone

Kun yksilöt saavat itsestään enemmän irti, kasvavat joukkueena ja kehittyvät kohti potentiaaliaan, tällöin yksilö on liekeissä.

 Petteri Kilpinen on yritys- ja urheilujohtaja. Hän on aikanaan herättänyt huomiota väittämällä, että Suomi on pullollaan surkeita johtajia. Kilpinen on toiminut mm. TBWA-ketjun Euroopan johtoryhmän jäsenenä, henkilöstöratkaisuihin keskittyneiden MPS-yhtiöiden toimitusjohtajana lisäksi nopeasti kasvavan Nordic Business Forumin hallituksessa.

Kirja Liekeissä! on kirjoitettu (vuonna 2008), koska johtajien kyky inspiroida alaisensa uusien strategioiden taakse on kehnolla tasolla ja johtamisen painopistealueet muuttuvat radikaalisti maailmassa, jossa koneiden sijaan johdetaan aivoja. Kirja pitää sisällään 10 lukua joissa jokaisen päätteeksi napakat viisi oivallusta jokapäiväiseen johtamiseen.

Tässä minulle käytännön läheisiä oppeja ja kehittymisen kohteita Petteri Kilpisen kirjasta

  1. Läsnäolo ja kunnioitus

Kun viet aamulla lapsiasi päiväkotiin tai kouluun, oletko heille läsnä vai puhutko jo työpuheluita tai käyt läpi päivän kalenteria? Jos aikuinen miettii heti aamusta omia murheitaan ja työkiireitään saattaa lapsi helposti kokea, että ei tule nähdyksi ja kuulluksi. Saattaahan lapsesi kysyä sinulta sitä ”the kysymystä” juuri tällaisena aamuna.

Vuosia myöhemmin, kun lapsesi kasvavat isommiksi ja hakevat töitä saattaa käydä niin, että sinut kutsutaan lapsesi työpaikkarekrytointiin. Mitä ihmettä rekrytoija haluaa saada selville? Tapa jolla ihmiset puhuvat lähimmäisistään, kertoo suoraan kunnioituksesta. Mikäli työpaikan hakijalla ei ole kunnioitusta läheisiä kohtaan on rekrytoijalla pöydän toisella puolella kurjuuden markkinoija ja ilmapiirin myrkyttäjä. Tätä rekrytointitekniikkaa käytetään USA:ssa.

2. Nauru rentouttaa, vapauttaa ja ryhmäyttää ihmisiä

Tämä on kaikille tuttua! hahahahahaha! Kylläpä taas nauru pidensi ikää ja sai kaikki hyvälle tuulelle. Inspiroivassa työilmapiirissä nauretaan ja organisaation tuottavuus kasvaa naurun lisääntyessä. Naurusta huolehtiminen kuuluu johdon tehtäviin, vai kuuluuko? Tässä olisi mielestäni kaikille natsoihin katsomatta tehtävää. Jokainen voi olla työyhteisön johtaja ja spiritin kasvattaja. Järjestä siis spontaaneja hyvän olon tiloja.

3. Johtoryhmien agendalla pitäisi olla tasapaino etupihan ja takapihan asioita

Takapihalla Kilpinen tarkoittaa tuotantoa, logistiikkaa, prosesseja ja hallintoa. Etupihan asiat koskettavat asiakkaita! Miten muutamme asiakkaiden käsitystä meistä ja tuotteistamme, miten vaikutamme heidän ostokäyttäytymiseen markkinoimalla? Onko sinun yrityksesi agendalla tarpeeksi etupihan asioita?

 

-Tuomas Jäntti

Vinkkaa kaverille!Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on LinkedInEmail this to someone