Nassim Nicholas Taleb on kotoisin Libanonista ja vaikuttaa tänä päivänä Yhdysvalloissa. Häntä voisi kutsua myös teoreetikoksi, joka on julkaissut useita esseitä ja esseekokoelmia. Tämä filosofi ja tutkija on tehnyt uran talousmatemaatikkona kehittäen muun muassa riskienhallintamenetelmiä. Kirjailijana hän tuli kuuluisaksi kirjastaan Musta Joutsen, jossa hän referoi useaan otteeseen myös nyt käsittelyssä olevaa teostaan. Mainittakoon, että Musta joutsen käsittelee sitä, miten erittäin epätodennäköiset, mutta hyvin merkittävät asiat vaikuttavat maailmaan.

Oma nahka pelissä (Skin in the game) on Talebin viimeisin teos, jossa hän käsittelee arkielämän piilotettuja epäsymmetrioita. Todellinen tieto on sitä, että seisot tukevasti molemmat jalat maassa. Mikään teoria tai uskomus ei korvaa omaa jalkapohjatuntumaa, jolloin tiedät minkä päällä seisot. Kun seisot omilla jaloillasi ollen itse läsnä ja vastuussa teoistasi, silloin sinulla on oma nahka pelissä. Olet alttiina todelliselle maailmalle ja maksat hintaa teoistasi, tarkoitti se sitten hyvää tai pahaa. Kehosi vastaanottamat iskut ohjaavat sinun oppeja ja oivalluksiasi. Tätä mekanismia kutsutaan kirjassa termillä organic signaling.

IRAK & LIBYA

Taleb antaa karun esimerkin USA:n puuttumisesta niin Irakin sotaan, kuin Libyan diktatuurin poistamiseen. Hän näkee, kuinka havaittu ongelma lähdetään ratkaisemaan kaukaa ilman, että ongelman ratkaisijalla on itsellään henkilökohtaista riskiä epäonnistumisesta. Ollaan vain ajateltu ensimmäinen askel, jossa Libyan diktaattori saadaan vallasta, mutta ei ole selvitetty vaihtoehtoja siihen, mitä tapahtuu, kun ensimmäinen askel on onnistunut. Vaihtoehtoinen toinen hallinto ei ole ruotsalaisen hyvinvointivaltion malli, vaan toinen paikallinen lähes yhtä vallanhimoinen diktaattori. Irakissa epäonnistuttiin, ja Libya oli saman toisinto, jonka johdosta maassa on Talebin mukaan edelleen aktiivinen orjakauppa voimissaan.

Taleb kuvaa osuvasti päätöksentekoa ilman seuraamuksia mielikuvaan, jossa lääkäri pistää potilaaseen keskivertoisia syöpäsoluja parantaakseen potilaan kolesteroliarvoja. Lääkäri ylpeänä julistaa voittoaan potilaan kuoltua, erityisesti sen johdosta, kun potilaan kolesteroliarvot olivat laskeneet. Luonnollisesti lääkärit eivät todellisuudessa toimi näin, sillä heillä on oma nahka pelissä muun muassa maineensa kautta.

Taleb toteaa kolme ajatteluvirhettä, joka seuraa siitä, kun oma nahka ei ole pelissä:

1. Ajattelu muuttuu staattiseksi dynaamisen sijaan. Kuten Libya-esimerkki kertoo, ollaan ajateltu ainoastaan ensimmäinen askel, mutta jatkostepit on jäänyt miettimättä.

2. Fokus on päätöksessä - ei sen monidimensioisissa vaikutuksissa. Fokusoimme niin vahvasti kolesterolin alentamiseen, että emme ajattele elinikää, kuntoa tai onnellisuutta.

3. Ajatellaan tekemisen kautta, ei vuorovaikutuksen kautta. Auttamalla vastarintaliikettä vallankaappauksessa, unohdetaan, että ei pystytä ennustamaan kuinka heidän ajattelunsa kehittyy matkalla.

HAMMURABIN LAKI:

Hammurabin lain parhaiten muistettuja kohtia on: ”Jos rakentaja rakentaa talon, ja talo luhistuu tappaen samalla talon omistajan, tulee tästä seurata rakentajalle kuolema”. Täältä juontaa juurensa laki ”silmä silmästä, hammas hampaasta”. Taleb toteaa lain olevan enemmän kuvainnollinen kuin suora käsky. Leviticus taasen sanoi: ”Rakasta lähimmäistäsi kuten itseäsi”. Kultainen sääntö käskee tehdä siten muille, kuten toivoo tehtävän itselleen. Taleb alleviivaa kuitenkin vähemmän tuttua hopeista sääntöä:

”Älä kohtele toisia, kuten et toivoisi heidänkään kohtelevan Sinua.”

Onko hopeinen sääntö lopulta vahvempi, kuin kultainen? Se kehottaa meitä olemaan puuttumatta muiden asioihin ja olla päättämättä, mikä on muille hyväksi. Me tiedämme paljon paremmin sen, mikä on harmiksi, kuin sen, mikä on toiselle hyväksi.

NEW YORK METRO

Mitä tapahtuu, kun meillä on suunnittelija, joka ei itse käytä suunnittelemaansa tuotetta. Tosielämän esimerkkinä toimii New Yorkin metrovaunusuunnittelu. Kuten tiedämme, metrovaunun tehtävänä on kuljettaa suuria massoja työmatkailijoita keskustasta pohjoisen asumalähiöihin päivästä toiseen. Suunnitelluista junavaunuista tuli modernit ja tyylikkäät. Materiaaleissa oltiin käytetty paljon värejä ja satsattu yksityiskohtiin. Tästä kerrottakoon esimerkkinä pistorasiat kannettaville tietokoneille.  Suunnittelijalla oli kova tahto säväyttää ja tehdä vaikutus toisiin arkkitehteihin aikaansaannoksillaan. Kuitenkaan suunnittelija ei ollut huomioinut, että vanhoissa metrovaunuissa oli tasainen taso seinän vieressä, jolle sai kätevästi laitettua kahvikupin lukiessaan päivän lehteä. Tämä taso oli uudessa vaunussa tehty tyylittelysyistä kaltevaksi. Luonnollisesti kahvikuppi ei pysy kovin hyvin kaltevalla tasolla, eikä lehteä ole kovin kätevä lukea kahvikuppi kädessä.

Kun tekijä palkitaan näkemyksellisyydestä eikä tuloksista, tulee tarve näyttää hienostuneelta. Hienostuneisuus luo monimutkaisuutta ja käytettävyys kärsii.

MYYNTI

Voiko myyntiä verrata avun tarjoamiseen? Herkästi ajattelemme, että voimme antaa apua ja myydä, mutta nämä kaksi ovat luonteeltaan erilaiset ja ne tulee pitää erillään. Kuitenkin on syytä miettiä asiaa syvemmin ennen kuin ryntää tekemään suoraviivaista johtopäätöstä.

Onko eettistä myydä toiselle jotain, josta tietää, että sen hinta tulee lopulta tippumaan? Jo entisaikaan, kun kauppalaivat toivat elintarvikkeita, oli kauppiaan luotettavuus suuressa roolissa. Mikäli kauppias tiesi, että hänen kuljettamastaan maissista oli pula, pystyi hän myymään maissia korkeaan hintaan. Mutta samalla kauppias saattoi tietää, että satamaan oli tulossa useita muitakin maissilaivoja, jolloin pula olisi vain hetkellinen. Kun myyjä käytti hyväksi tietoaan ja ostajien tietämättömyyttä, hän samalla romutti mainettaan luotettavana kumppanina. Lopulta asiakkaat alkoivat jopa boikotoimaan tällaisia kaupparatsuja.

Kaupan ammattilaisille asiakkaan tietämättömyyden hyväksikäyttö muodostui suureksi eettiseksi kysymykseksi. Ammattilaiset eivät halunneet toimia näin, mutta osalla myyjistä moraalimittari ei paukahtanut punaiselle.

Tästä tilanteesta syntyi kahtiajako, jossa anonyymit kasvottomat kauppiaat pyrkivät hyötymään ja hyväksikäyttämään tietoja ja tiedottomuutta omaksi hyödykseen, ja toisaalta kasvolliset nimeään korkealla kantavat kauppiaat rakensivat pitkäaikaista mainetta ja luottamusta. He loivat suhteet, jotka mahdollistivat pitkäaikaisen kaupankäynnin ja kumppanuuden. Lakeja voitiin säätää tuomaan läpinäkyvyyttä ja rankaisemaan epäeettisestä toiminnasta. Kuitenkin lait on luotu aina sen hetkiseen maailmaan ja aika muuttaa toimintatapoja. Taleb toteaakin:

”The ethical is always more robust than the legal. Over time, it is the legal that should converge to the ethical, never the reverse.” – Nassim Taleb

POLITIIKKA

Taleb kirjoittaa hyvin kirjassaan poliittisista näkemyksistä. Hän kuvaa hyvin tarinan kautta, kuinka yhteisomistajuus johtaa resurssien itsekkääseen ylikäyttöön kokonaisuuden kustannuksella. Yhteisellä järvellä jokaisella yksilöllä on intressi kalastaa yli järven uusiutumiskyvyn, samaan aikaan odottaen muiden pitäytyvän ylikalastuksesta. Sosialismissa näin henkilökohtainen eduntavoittelu tuhoaa yhteisen hyvän. Taleb kiiruhtaa samaan hengenvetoon heti toteamaan myös, että on kriittinen virhe ajatella, että ihmiset pystyvät toimimaan vain henkilöomisteisen systeemin alla.

Taleb siteeraa Elinor Ostromin tutkimusta, jossa näytetään toteen, kuinka on olemassa tietty yhteisön koko, jota pienemmissä ryhmissä ihmiset toimivat hyvin yhteisöllisyydessä suojaten yhteistä, jolloin toiminnasta tulee järkevää. Perheet, ryhmät ja heimot ovat esimerkkejä, joissa kokonaisuus on enemmän kuin sinä, mutta pienempi kuin koko ihmiskunta kokonaisuudessa. Kriittisesti katsottuna ihmiset jakavat joitain asioita ja toiset asiat on henkilökohtaisia. Ryhmän ulkopuolisten kanssa toimimiseen on selkeä protokolla.

Taleb lainaa taitavasti Geoff ja Vincent Grahamia summatessaan, kuinka poliittinen näkökanta ja sen toimivuus riippuu ryhmäkoosta:

I am, at Fed level, libertarian;

at the state level, Republican;

at the local level, Democrat;

and at the family and friends level, a socialist.

Trumpin suosio ja voitto oli Talebille enemmän itsestäänselvyys, kuin suuri yllätys. Kun Trump oli vielä kandidaatti hän oli hyvin suora kertoen konkurssistaan ja henkilökohtaisista menetyksistään, jotka olivat miljardiluokkaa. Näin hän mitätöi halveksunnan, jota ihmisillä saattoi olla häntä kohtaan. On jotain kunnioitettavaa siinä, että menettää miljardin omaa rahaa. Trump myös systemaattisesti lähti toteuttamaan mitä hän lupasi. Oli hommat järkeviä tai ei, hänestä välittyi kuitenkin hyvin inhimillinen kuva siinä missä poliitikot monesti ovat etäisiä toimien valiokuntien ja neuvostojen kautta.

“Use laws that are old and food that is fresh”  – Nassim Nicolas Taleb

“Not everything that happens, happens for a reason, but everything that survives, survives for a reason” – Nassim Nicolas Taleb

YHTEENVETO:

Kirja lähtee räväkästi liikkeelle ja lukijalle tulee heti selkeä kuva, että kirjailija tietää mistä puhuu, ja puhe pohjautuu tutkimukseen. Tämä - vaikka Taleb käyttää kirjassaa osin kevyttä kieltä ja alleviivaa asioita jopa voimasanoin, joka on aika epätyypillistä tämän tyyppisessä kirjallisuudessa. Esimerkkejä on paljon ja alku vie lukijan mennessään, kun taas loppupuolella saman toisto eri perspektiiveistä haastaa jo lukijan sitkeyttä pitää kirja hyppysissään. Hyvä ja antoisa lukukokemus siitä, miten toimintamme eroaa, kun joudumme kantamaan vastuumme teoistamme. Positiivinen lukusuositus, teos ei kuitenkaan yllä top 20 -listalleni.

– Sami Suominen

Nassim Nicholas Taleb; Skin in the Game; Random House, New York 2018