Angela Duckworth on Amerikkalainen psykologi, joka on keskittynyt tutkimusalallaan – meille suomalaisille niin rakkaaseen – käsitteeseen SISU. Duckworty määrittelee sisun (engl. grit) intohimona -päämäärätietoisena sinnikkyytenä, jolla tavoitellaan pitkäaikaista saavutusta ilman suurempaa murhetta matkalla tulevaan kunnioitukseen tai palkintoihin.

Mikä sai Duckworhin kiinnostumaan nimenomaan sisusta? Isän sanat ”sinä et ole mikään nero” vaikuttivat vahvasti Duckworthin mielessä aina pikkutytöstä aikuiselämään asti. Myös toinen oppi-isä, positiivisen psykologian professori, Martin Seligman kommentoi Duckworthin tutkimuksia. Seligmanin mukaan Duckworthin tutkimuksissa ei ollut ideaa, eikä teoriaa; ”lukisit vähemmän ja ajattelisit enemmän,” Seligman sanoi. Tämä sai innokkaan opiskelijan murtumaan kyyneleisiin ja otti aikansa, ennen kuin hän kykeni myöntämään Seligmanin olleen oikeassa. Ei ollut ideaa, eikä teoriaa, mutta kirjasto luetuista kirjoista oli valtava. Tämä sisuunnutti Duckworthin ja hänestä tuli yksi aikamme suurimmista psykologeista.

Duckworth avaa kirjassaan kaavan, jonka hän on rakentanut menestyksen tutkimiseen. Kaavassa meidän talentti eli ominaistaito luo pohjan, mistä ponnistamme. Tähän lisätään työ eli efortti, missä taitoamme käytämme tai kehitämme. Tällä kaavalla ominaistaidostamme kehittyy osaamista.

Esimerkkejä sisusta ja sen vaikutuksista

Kirjassa Duckworth kertoo ruukun dreijaajasta Warren MacKenziestä, joka vielä 94-vuotiaana dreijaa studiossaan toinen toistaan kauniimpia ruukkuja. Häntä pidetään yhtenä lahjakkaimmista keraamikoista.

Kun häneltä kysytään, miksi hän on niin hyvä, hän vastaa ensimmäisten 10 000 ruukun olleen vaikeita. Näiden jälkeen työ rupesi sujumaan hieman vauhdikkaammin ja MacKenzie käytti tämän vapautuneen ajan tekemällä enemmän ruukkuja. Tämän jälkeen ruukkujen joukkoon alkoi eksyä muutamia – MacKenzien sanoin – hyviäkin ruukkuja. Osaamisen lisäksi MacKenzie ponnisteli, ja tällä yhdistelmällä rakensi elämäntyön, josta hänet tänään tunnetaan.

Harvardin professori George Vailant tutki sisukkuuden vaikutusta elämän onnellisuuteen. Tutkimusmenetelmänä oli juoksumatto, jossa kohteen tuli juosta matolla 5 minuuttia. Matto oli niin jyrkässä kulmassa ja vauhti oli kova, jolloin vain pieni osa koehenkilöistä suoritti testin loppuun muiden tippuen pelistä matkalla. Tavoitteena oli löytää sitkeimmät, ei kovakuntoisimmat tekijät. Vauhtia säädettiin koehenkilön mukaan. Vilant kirjasi ajat ylös, ja palasi myöhemmin katsomaan ja vertaamaan, miten koehenkilöt olivat pärjänneet elämässä yleisesti. Vilantin löydös oli selkeä. Henkilöt, jotka kestivät juoksumatolla loppuun asti ovat ”karkumatkalla” koko muuhun porukkaan nähden mittarinaan elämässä menestyminen.

Duckworth lainaa kirjassaan meidän kaikkien tuntemaa näyttelijää Will Smithiä. Kyseinen kuuluisuus sanoo menestyksensä pohjautuvan armottomaan työntekoon. Hän sanoo, että vaikka ei ole komein tai lahjakkain, hän on valmis tekemään valtavasti töitä halutessaan jonkin roolin. Jos hän ja kilpailija juoksisivat oravanpyörässä – Smithiä ei voisi voittaa. Smith tulee pyörästä ulos joko voittajana tai kuolleena.

 

Teorioiden vertailua

Mielestäni Duckworthin teoria on mielenkiintoista laittaa Marcus Buckinghamin teoriaan viereen, jota olenkin käsitellyt aiemmin. Buckinghamin ajatus on hyvin samansuuntainen. Talenttimme eli ominaistaitomme ja suuntautumisemme, määrittelee taipumuksemme. Laittamalla työtä näiden kehittämiseen saamme osaamista ja tietotaitoa.

Duckworth avaa kirjassaan Warren Buffetin tapaa asettaa tavoitteita. Buffet astettaa tavoitteet kolmessa osassa:

  1. Kirjoita paperille vähintään 25 työuraasi koskevaa tavoitetta.
  2. Tee itsetutkiskelua ja ympyröi näistä 5 tärkeintä tavoitetta itsellesi.
  3. Katso tarkkaan loppuja tavoitteita, joita et ympyröinyt. Nämä ovat ne asiat, jotka tulevat häiritsemään Sinua polullasi. Ne syövät energiaasi ja aikaasi ja ottavat fokuksesi pois siitä, mikä merkitsee eniten.

Duckworth itse vielä laittoi jokaisen tavoitteen viereen sen prioriteetin skaalalla 1-10. Näin hän sai fokusoitua oman tekemisen ja valittua tavoitteet oikein. Energiamme ja resurssimme ovat rajalliset. Menestyneet ihmiset priorisoivat vahvasti ajankäyttönsä pitäen huolen, ettei muut asiat pääse häiritsemään tärkeintä tekemistä.

Duckworth avaa myös sen, miten meidän tulisi kehittää osaamistamme. Ensimmäisenä lähtökohtana on oma kiinnostus – intohimo tekemistä kohtaan. Tarvitaan intohimo, jotta riittää energiaa ja pitkäjänteistä työtä tehdä ja toteuttaa, eli treenata tätä ominaistaitoa. Intohimon ja työn kohdatessa todellisuuden, alkaa  tekeminen tuntua raskaalta. Tässä kohtaa tarvitaan suurempi syy – identiteettitason merkityksen tunne. Merkityksentunne pitää huolen, että jaksamme matkalla vastaantulevat aallonpohjat. Tarvitsemme myös näkymän siitä, että edistymme. Tämä pitää uskon yllä.

Lyhyt kommentti lukukokemuksesta

Kirja ja sen tarinat muodostavat hyvän lukukokemuksen. Tarinat ovat itsessään hyvin mielenkiintoisia johtopäätöksineen, ja ne on hyvin punottu yhteen.

 

– Sami Suominen

Angela Duckworth: GRIT, Scribner Book Company, 2016

 

Vinkkaa kaverille!Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on LinkedInEmail this to someone