Kirja on tarina Robert James ”Bobby” Fisherin (1943–2008) elämästä Josh Waitzkinin kirjoittamana. Tarina kertoo siitä, miten mies pikkupoikana päätyi New Yorkissa Washingtonin aukion puiston shakkipöytiin, ja kuinka hän sieltä kapusi shakin maailmanmestariksi. Kirja ei ole kuitenkaan yksioikoinen, vaan matkaan kuuluu itsetutkiskelua, erilaisia opettajia, vastoinkäymisiä ja oivaltamista.

Yksi syy sille, miksi juuri tämä kirja tulisi lukea, on kuitenkin Fisherin elämän ehkä vähemmän tunnettu toinen puoli. Hän nimittäin oli myös maailmanmestari itsepuolustuslajissa nimeltä Push Hands. Shakki- ja kamppailumaailma ovat lähtökohdiltaan varsin erilaisia, joten saman henkilön ei olla totuttu näkevän hallitsevan molempia. Toinen laji on paikallaan tapahtuvaa aivotyöskentelyä, ja toinen taas fyysistä lihasnopeutta vaativaa hikijumppaa. Kirja sai minut totaalisesti uppoutumaan itse kirjaan ja miettimään myös omia elämäni polkuja, ja elämäni tarkoitusta. Kirja on kokonaisuus strategista ajattelua, kamppailumaailman raadollistenkin kokemuksien läpikäyntiä, sisäisen tasapainon etsimistä ja löytämistä sekä koontia siitä, miten opitaan pilkkomaan vaadittavien toimintojen osa-alueita, jota kautta taas on mahdollista päästä huipulle.

 

Avainopit:

“The key to pursuing excellence is to embrace an organic, long-term learning process, and not to live in a shell of static, safe mediocrity.” – Josh Waitzkin

 

THE SOFT ZONE

Tunteiden ja kehon hallinta. Watskin kuvaa hyvin, kuinka kovassakin tuulessa heinä taipuu, mutta ei katkea. Tämän mielikuvan hän tuo kehoon ja tunteisiin. Emme voi olla jäykkänä ottelussa, vaan lihaksemme tulee olla rennot. Näin pystymme liikahtamaan nopeasti ja ottamaan vastaan myös iskuja, ilman että katkeamme.  Tuohdutko sinä siis herkästi palaverissa tai kotona puolisoltasi saamastasi vastatuulesta? Sen sijaan, että kiellämme tunteemme, meidän tulee oppia hallitsemaan niitä, ja kääntämään ne hyväksemme ohjaamaan tunnettamme ja terävöittämään fokustamme.

 

MAKING SMALLER CIRCLES

Waitzkin avaa tämän opin tarinalla pikkukaupungin lapsesta. Häntä pyydettiin kirjoittamaan viidensivun tarina tylsästä kaupungistaan, jossa ei tapahdu mitään. Lapsi pyöritteli paperia, eikä saanut sanaakaan luotua. Opettaja teroitti kysymystään; ”Kirjoittaisitko kaupungin oopperatalon etunäkymästä, joka oli luokkahuonetta vastapäätä? Aloitatko vielä talon portaikon askelmista?” Tekstiä tuli runsaasti, noin 20 sivun verran. Rajaukset auttavat luomaan suuria.

Waitzkin kertoo Fisherin treenanneen ja opettaneen itsepuolustustekniikoita samalla tavalla pala kerrallaan. Niin, että jokainen lyönnin osa-alue sulautui hänen alitajuntaansa. Fisher uskoi, että syvä tekemisen sisäistäminen ja puhtaaksi viilaaminen on paljon tärkeämpää, kuin mitä erilaisia tekniikoita määrällisesti opitaan.

 

VISUALISOINNIN VOIMA

Fisher loukkaantui U.S. mestaruustaiston finaalissa; toinen käsi murtui loppumetreillä vastustajan olkapään törmätessä siihen. Fisher ei näyttänyt loukkaantumistaan vastustajalle. Hän kuvaili, kuinka aika tuntui pysähtyvän ja hän pääsi syvään keskittymisen tilaan. Ehjällä kädellään hän blokkasi vastustajan hyökkäykset ja pääsi ”Soft Zoneen”, jossa vastustajan iskut tuntuivat hidastetun elokuvan pilviltä, joita hän väisteli ja neutralisoi.

Waitzkin kuvaa kahta oppia, jotka seurasivat finaalista. Ensinnäkin: vastoinkäyminen laittoi Fisherin treenaamaan intensiivisesti ehjällä kädellään, ja hän tuli siinä taitavaksi pystyen blokkaamaan yhdellä kädellä vastustajan kaksi kättä. Toiseksi murtuneen käden ollessa kipsissä liikkumiskyvyttömänä, hän visualisoi mielessään kädelle harjoitteita. Visualisointi johti lopputulokseen, jossa lääkäri ei ollut uskoa kuinka nopeasti ja hyvin käsi parani.

FISHER-METODI: ”Tein päivittäisen vastustusharjoituksen vasemmalla puolella kehoani, ja joka setin jälkeen visualisoin treenin rutiinin läpikäynnin oikean puolen lihaksissani. Käteni oli kipsissä, joten todellista liikettä ei ollut, mutta pystyin tuntemaan energian virtauksen liikkumattomissa lihaksissani.”

 

”There are clear distinctions between what it takes to be decent, what it takes to be good, what it takes to be great, and what it takes to be among the best” – Josh Waitzkin

 

SLOWING DOWN TIME

Itsesuojeluvaisto laukaisee mekanismeja ääriolosuhteissa. Nämä mekanismit mahdollistavat ihmisiltä fyysisten ja mentaalisten kykyjen fokusoinnin uskomattomalla intensiteetillä elä tai kuole -tilanteissa. Kuten aikaisemman esimerkin finaaliottelussa, Fisher sai käyttöönsä kehon täyden keskittymiskyvyn. Mutta pystymmekö ottamaan tämän käyttöön tahdonalaisesti?

Waitzkin kuvaa vastauksessaan suhdetta aktiiviseen mieleen ja alitajuntaan. Alitajunta on koko aivojemme arkistokaappi, ja aktiivinen mielemme on sen yksi paperi, jota pystymme aktiivisessa mielessä kerralla käsittelemään. Jotta saamme valjastettua alitajuntamme käyttöön, tulee meidän Waitzkinin mukaan kulkea seuraavat stepit

  1. Fundamentit
  2. Rakentaa kivijalka toimialasi tai lajisi ymmärryksestä, perusprinsiipit ja lainalaisuudet. Näiden harjoittelu ja syvä ymmärrys.
  3. Repertuaarisi
  4. Rakentaa oma tointamallisi omien ominaistaitojesi ja kyvykkyyksiesi päälle. Mitä tekniikoita ja toimintatapoja tykkään käyttää ja missä koen olevani vahvoilla, ja mitkä samaan aikaa ovat ydintekemistä toimialallasi?
  5. Synteesi
  6. Tuloksena saat vahvasti sisäistetyn henkilökohtaisen suhteen, jossa vahva core ja omat taipumuksesi yhdistyvät verkoksi, jota intuitio pääsee ohjaamaan antaen samalla polttoainetta luoville näkemyksille.

 

CONCLUSION

Mielestäni Waitzkin näkee oppimisen lopulta enemmän taiteena kuin tieteenä. Ensin asiat paloitellaan  liikeradoiksi ja matemaattisiksi yhtälöiksi. Tämän jälkeen nämä opetellaan ja hiotaan osaksi meitä itseämme ja omaa olemustamme ja olemistamme. Lopulta kysymys on uskalluksesta luottaa omaan intuitioon ja siihen, että alitajunta osaa syöttää luovasti ja intuitiivisesti tarpeellisen tiedon ja taidon käyttöömme sitä tarvitessamme.

 

“To walk a thorny road, we may cover its every inch with leather or we can make sandals.” – Josh Waitzkin

 

– Sami Suominen

 

Josh Waitzkin: The Art of Learning, Simon & Schuster Inc, New York, 2007

Vinkkaa kaverille!Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on LinkedInEmail this to someone