Odotukset ovat korkealla avatessa Charles Duhiggin uutta teosta. Olihan edellinen teos  The Power Of Habit hyvin vaikuttava. Otsikkokin lupaa suuria; ei sen vaatimattomampaa kuin elämän ja liiketoiminnan tuottavuuden salaisuuksien avaaminen. Duhigg määrittää tuottavuuden olevan (hieman yksinkertaistettuna) kyky ratkaista paras jako hallussamme olevalle energialle, älylle ja ajalle. Likimain koko kirjaa leimaa aihe; kuinka saavuttaa merkityksellisiä tuloksia pienimmällä mahdollisella hukka ponnistelulla. Kirja on mielestäni hyvä yhdistelmä teorioita ja esimerkkejä.

Kirja on laaja ja syvällinen. Se käsittelee motivaatiota, tiimejä, keskittymistä, tavoitteiden asettelua, johtamista, päätöksentekoa, innovaatiota ja kykyämme sisäistää informaatiota. Paketti on siis todellakin kattava, ja sen jokainen käsittelyalue ansaitsisi oman blogikirjoituksensa. Tässä raapaisen nyt em. alueista kolmea.

MOTIVAATIO

Duhigg näkee motivaation avaimena hallinnan tunteen; mihin voin vaikuttaa, ja mitkä asiat eivät ole minun kontrollissani. Kysymykseksi nousee onko firmassa tehtävät roolitettu ja ladattu toiminnanvapaudella, jossa sekä yrityksen tehtävä ja yksilön toimintavapaus toteutuvat. Luonnollisesti sisäisen motivaation rakentaminen ei pohjaudu pelkästään roolitukseen, vaan on myös rekrytointikysymys. Yksilön mahdollisuudet kasvaa ammattilaisena ja ponnistella paremman huomisen puolesta.

Duhigg antaa hyvän esimerkin tahdostamme hallita. Ajaessamme autolla moottoritietä ja juuttuessamme ruuhkaan, jonka syntymisen syytä emme tiedä, menetämme kontrollin matkanteosta ja maaliin pääsystä, joka aiheuttaa meissä vahvan turhautumisen. Meille tulee halu ottaa seuraava ulosmeno moottoritieltä ja valita selkeästi pidempi ja aikaa vievämpi kiertotie. Miksi? Koska valitsemalla kiertotien saamme uudelleen haltuumme kontrollin etenemisestä ja maaliin pääsystä, vaikka odotusarvollisesti perillepääsy tulee olemaan myöhemmin kuin ruuhkan läpi kulkeva vaihtoehto.

Duhigg lainaa Kenraali Charles Krulakiia kirjassaan avatessaan ajatusta liikkeelle lähdöstä. Alokkaille alku on aina hankalaa merijalkaväessä, koska lähdetään suorittamaan jotain vaikeaa ja tuntematonta. Avain on päästä alkuun, jolloin etenemisen kontrolli siirtyy alokkaan haltuun. Ohjauspyörän takana motivaatio on korkealla jota edelleen lisää ymmärrys suuremmasta hyvästä, jota ollaan suorittamassa.

”We praise people for doing things that are hard. That’s how they learn to believe they can do them.”

   – Charles Duhigg

 

TIIMIT

Tiimit ja niiden yhteisesti hyväksytyt käyttäytymissäännöt ovat suuressa roolissa heidän suorituskykynsä kanssa. Nämä normit määrittelevät sen kuinka jäsenet kohtelevat toinen toisiaan. Kokeeko jokainen yksilö, että heillä on tiimissä ääni. Se, että yksilö kokee voivansa vaikuttaa on tärkeämpää, kuin se että hän pääsee äänestämään päätöksistä. Itse päätöksessä mukanaolo ei merkitse paljoakaan, kunhan jäsenet kokevat heidän äänensä tulleen kuulluksi. Ääni ja sosiaalinen herkkyys ratkaisevat tiimidynamiikan.

Erityisen mielenkiintoista Duhiggin löydöksissä oli tiimin ”Superstarojen” merkitys. Luulemme tarvitsevamme tiimiimme superstaroja. Kuitenkin Duhigg tutkimuksissaan näyttää kuinka ottamalla keskivertosuorittajia tiimiin, ja saamalla nämä toimimaan yhdessä oikealla tavalla päästään tuloksiin, joita mikään superstara ei pystyisi saavuttamaan. Herkästi myös superstaroista rakennettu tiimi on hyvin vakavahenkinen ja egoistinen, keskittyen omaan suoritukseen sen sijaan, että puhalletaan yhdessä tiimin yhteiseen hyvään. Kun ympäristö on rennompi – ja uskalletaan myös tehdä virheitä – löydetään yhdessä innovatiivisia uusia ratkaisuja. Tämä synnyttää onnistumista, ja kaikkien voidessa vaikuttaa kasvattaa se jokaisen yksilön motivaatiota.

Meille suomalaisille rakkaassa lajissa, siis jääkiekossa, tämä kuvastuu myös hyvin. Tuntemattomista yksilöistä koostuva joukkue hyvällä tiimipelillä voittaa kaikkien yllätykseksi NHL-staroista koostuvan joukkueen. Vaikka yksilön taitotaso on toisilla kovempi, ei heidän sosiaaliset normit ja äänet pääse kuuluville. Näin he pelaavat enemmän yksilöinä kuin tiiminä.

Mihin siis tarvitsemme superstaroja? Superstarat ovat hyviä suunnannäyttäjiä, he pystyvät rikkomaan sen, mitä uskomme olevan mahdollista. Sissijoukko, joka raivaa tietä tiimille mennä eteenpäin ja nostaa tasoa. Tätä en kuitenkaan voi Duhigin sanoiksi laittaa, ja ajatus onkin varmasti enemmän Anders Ericssonilta haettu täydentämään Duhiggin ajattelua. Onhan se selkeästi enemmän johtamiskysymys, saadaanko superstarat integroitua osaksi tiimiä, ja puhaltamaan yhteiseen hyvään. Johtamiskysymys siinä, että saadaanko superstara olemaan osa kokonaisuutta, ja samalla raivaamaan tiimille uusia ulottuvuuksia.

Dugigg listaa viisi ehtoa toimivalle tiimeille:

  1. Tiimin pitää kokea työnsä tärkeäksi
  2. Tiimin pitää kokea työ henkilökohtaisesti merkitykselliseksi
  3. Tiimi tarvitsee selkeät tavoitteet ja määritetyt roolit
  4. Tiimin tarvitsee kokea voivansa tukeutua toisiinsa
  5. Kaikkein tärkeimpänä tiimi tarvitsee psykologisen turvallisuuden tunteen.

 

TAVOITTEET

Päämäärätietoiset ja keskittyneet työntekijät työskentelevät yleensä kovemmin ja saavat enemmän aikaan. Tämä näkyy myös työn ulkopuolella, sillä he pysyvät pidempään naimisissa, heillä on syvempiä ystävyyssuhteita ja yleensä heidän työstään myös maksetaan enemmän. Millaisia tavoitteita voidaan siis käyttää, jotta tiimimme koostuisi näistä onnellisista tehopakkauksista.

Duhigg käyttää luvussa Goal Setting General Electricin Jack Welchin mallia. Malli koostuu kolmesta osasta. Kirjeestä esimiehelle, jossa johtaja kuvaa itse asettamansa kehitystavoitteet ja toimintamallin, jolla hän johtaa joukkonsa vuositavoitteeseen tai seuraavalle käsiteltävälle aikajaksolle. Tässä hän myös määrittelee toimintastandardin siitä, mitä häneltä ja hänen tiimiltään voidaan odottaa.

Toiseksi asetetaan smart goals eli fiksut tavoitteet. Nämä ovat lyhyen ajan tavoitteita, joita tarkastelleen joka kvartaali. Nämä ovat pituudeltaan jotain kuukauden ja vuoden väliltä. Fiksut tavoitteet pitävät huolen siitä, että olemme radalla pitkän aikavälin tavoitteidemme kanssa. Ne luovat onnistumisia ja konkretisoivat askeleet kohti vuositavoitetta. Näiden fiksujen tavoitteiden tulee olla:

  1. TÄSMÄLLISIÄ: eli tiedämme tarkalleen mihin tähtäämme. Esim. 10 km juoksulenkki.
  2. MITATTAVIA: : 10 km juoksutavoite on mitattavissa.
  3. SAAVUTETTAVISSA: Kyllä, kun treenaan 4 kertaa viikossa.
  4. REALISTINEN: Kyllä, kun herään aikaisin ma/ke/pe/su.
  5. AIKAJANA: Tällä viikolla keskimäärin 6 km juoksu, ensi viikolla 8km ja sitten 10km.

 

 

Stretch goal on pidemmän ajan ponnistus. On tahtotila, missä halutaan olla, mutta sinne johtava polku on osittain hämärän peitossa. Halutaan juosta Marathon, mutta ei olla vielä koskaan juostu niin pitkää matkaa tai aikaa yhtäjaksoisesti. Osaamme varautua kramppeihin, rakkoihin ja kuumuuteen, mutta on paljon elementtejä, joita emme osaa laskea kokonaisuuteen mukaan. Jokainen smart goalin saavutus matkalla vahvistaa meitä matkalla stretch goaliimme.

Duhigg ei varmastikaan jätä ketään tuottavuudesta, johtamisesta tai itsensä kehittämisestä kiinnostunutta kylmäksi. Kirja on asiasta painava. Se on kuin lähdeteos, johon on hyvä palata hakemaan uudelleen ja uudelleen vastauksia omalla polulla tuleviin haasteisiin. Kirja ei ole erityisesti mitään kevyttä iltalukemista ja ajanvietettä. Itselläni tämä kirja tulee varmasti olemaan useaan otteeseen auki vielä tänä vuonna. Onhan sen sivut jo nyt täynnä muistiinpanoja ja ideoita odottamassa toteuttamistaan.

 

– Sami Suominen

 

Charles Duhigg: Smarter, Faster, Better, Random House, 2016 USA

Ander Ericsson ja Robert Pool: Peak, Random House UK, 2017

James Surowiecki: The Wisdom of Crowds, Anchor Books, New York, 2005

Vinkkaa kaverille!Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on LinkedInEmail this to someone

Elämä

Iloa, surua, itsekyyttä, armollisuutta, kiitollisuutta. Elämän kirjoa. Seitsemän tarinaa ihmisistä ja heidän kohtaloistaan. Henkilöt pohtivat elämänsä tekosiaan tuonpuoleisessa. Mitä haluaisit sinusta jäävän viivan alle? Sebastian Siukosen pienromaani toimi minulle loistavasti lomalukemisena altaanreunalla. Välillä myhäilin, ihmettelin, pysähdyin (omiin tavoitteisiini) ja välillä tunsin yhteyttä yhteen lempielokuvaani Matrixiin, mikä on todellista ja mikä mielikuvituksen tuotetta?

Elämä on ketju

Voimme ruostuttaa tai öljytä ketjun. Vaatii paljon vahvuutta öljytä toisen ruosteiset ketjut. Teot ratkaisevat. Miten sinä kohtelet kanssamatkustajia? Olisitko elänyt haluamasi elämää jos tietäisit sen viikon päästä loppuvan? Hyvät teot tulevat aina takaisin. Viivan alle jää lopulta se millaisena ihmiset sinut tuntevat ja se mitä olet tehnyt yhteisömme eteen.

Elämä on matka

Maisemat vaihtuvat. Sinä määräät tahdin ja etenemisen. Matka on muutakin kuin yksiselitteinen siirtymä, itsessään jo tärkeä. Matkasta tulee määränpää, mutta ilman alkuperäistä määränpäätä ei tule matkaa. Elämä on kuitenkin hiuskarvan varassa. Ei ole koskaan varmuutta mitä huominen tuo tullessaan. Elä nyt ja tässä hetkessä.

Olisiko lukukokemukseni ollut erilainen muussa kuin yli 30 asteen lämpötilassa ilman työkiireitä ja arjen rutiineja….

Tarinat tekevät meistä ihmisistä ihmisiä.
Kiitos Siukonen!

Nyt uimaan.

-Tuomas

Vinkkaa kaverille!Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on LinkedInEmail this to someone

 

 

Erik Bertnand Larssen, Norjan erikoisjoukkojen entinen komentaja, joka soveltaa elämän oppejaan valmentamalla henkilökohtaista kasvua niin yksilöille kuin yrityksille. Vahva on kirjakavalkadissa miehen kolmas teos.

 

 

Ensimmäisessä teoksessaan Paras – josta jo viime vuonna kirjoitinkin blogitekstin – Larssen antaa työkaluja ja oppeja tavoitteiden asetantaan. Kirjassa Paras Larssen määrittää kartan, jonka avulla katsotaan minne ollaan menossa sekä kompassin, jolla saadaan aika ajoin tarkistettua suunnan oikeellisuus. Toisessa opuksessa Larssen keskittyy vauhdin antamiseen, opettaa asettamaan uusia korkeampia tavoitteita ja rakentamaan sisäistä asennetta. Asennetta, millä todistetaan itselle entistä haastavampien tavoitteiden olevan mahdollisia. Tässä kolmannessa teoksessa hän kertoo miten olla paremmin läsnä hetkessä. Vahvuus tulee tavoitteellisesta elämästä, jossa ymmärretään itseä ja ympäristöä. Vaikuttaen ja eläen vahvasti suunniteltu matka hetki hetkeltä itselle täydeksi.

Kirjassaan Larssen kuvaa hyvin elämän taivaltamme virtana, jossa kellumme. Aurinko paistaa ja joki virtaa kivasti eteenpäin omine haaroineen ja suistoineen. Jossain kaukana häämöttää lopullinen putous – päätepysäkkimme. Useat meistä paistattelee päivää ja antaa virran viedä. Nautimme lämpimistä virtauksista ja joki pitää huolen etenemisestämme.

Toiset meistä opettelevat tuntemaan oman kehomme ja ympäristömme mihin vaikutamme. Muuttamalla omaa toimintaamme virrassa, pystymme vaikuttamaan ympäristöömme. Pääsemme valitsemaan virtaukset ja haarat joihin kehollamme kulkumme ohjaamme. Tavoitteellisella läsnäololla hetkessä pääsemme rakentamaan oman polkumme ja elämään sen täydeksi.

 

 

Ymmärrykseni Larssenin mallista kiteytyy ylläolevaan kuvaan. Tavoitteet on aktiivinen suuntamme mihin itseämme virrassa kuljetamme, karttamme mihin haluamme itsemme ohjata. Elämällä täyttymyksellistä elämää oppien itsestämme ja ympäristöstämme, myös karttamme elää ja avaa uusia mahdollisuuksia. Asenteemme ja osaamisemme vahvistuu, ja se mihin ajattelimme ponnistaa äsken muodostuukin meille vain astinlaudaksi seuraavalle käännökselle. Systeemi kasvaa ja kehittyy, ja hallintamme siitä paranee.

Larssen määrittelee sisäisen voiman olevan kokemus turvassa olosta. Se on luja perusta, johon voi tukeutua ja joka kestää elämän myrskyt. Sisäisen voiman kasvatukseen Larssenilla on kuusitoistakohtainen työkalulista, jota voimme työstää itsessämme. Kuusitoista kohtaa on jaettu osiin; kahdeksan ominaisuutta, joita meidän tulee opetella kasvattamaan itsessämme ja toiset kahdeksan, jotka meidän tulee karkottaa itsestämme. Tämä on kirjan todellinen työkaluboksi, johon on hyvä palata yhä uudelleen ja uudelleen. Näillä työkaluilla kasvatamme itsessämme niitä luonteenpiirteitä, joita esikuvissamme ihailemme. Alla muutama lainaus makupalaksi.

USKO:

”Suurin ero, jonka olen huomannut onnistujien ja epäonnistujien välillä, ei ole älykkyys tai mahdollisuudet tai taidot. Se on usko, että he pystyvät saavuttamaan tavoitteensa.” – James Clear

 

Lapsina uskomme kaiken olevan mahdollista: ”Isä, minusta tulee isona Spiderman.” Larssenin sanoin kuitenkin jossain kohtaa vedämme märkäpuvun päälle ja alamme vain köllöttelemään vedessä. Hän kuitenkin uskoo, että voimme rakentaa oman peruskiven ja päättää: ”Minä pystyn.”

 

ARVOT:

”Uskomuksista tulee ajatuksia.

Ajatuksista tulee sanoja.

Sanoista tulee tekoja.

Teoista tulee tapoja.

Tavoista tulee arvoja.

Arvoista tulee kohtalo.”

– Mahatma Gandhi

 

Larssenin työkalu arvoille:

Step 1: Mikä on sinulle tärkeintä? Kirjoita 16 kohdan luettelo.

Step 2: vedä yli viisi kohtaa luettelostasi.

Step 3: Vedä yli kolme kohtaa luettelostasi.

Step 4: Vedä yli neljä kohtaa luettelostasi.

Step 5: Vedä yli vielä yksi kohtaa luettelostasi.

 

Lähes kaikki tuskailevat Larssenin mukaan poistaessaan viimeisiä tärkeimpiä kohtia listaltaan. Luopumisen tuska saa meidät arvottamaan tarkasti ja viisaasti valintamme. Mikäli olisimme vain kirjoittanut suoraan kolme tärkeintä suoriltaan, tuskin olisimme päätyneet samoihin, eikä näillä olisi ollut kovinkaan suurta merkitystä. Kaiken merkityksellisen eteen joudumme ponnistelemaan elämässämme. Oli tämä sitten ura, terveys, läheiset tai hetki niityllä nokkosperhosen lentoa ihaillen. Lopulta arvojen tärkein tehtävä on olla meille kompassina oikeiden valintojen tekemisessä.

 

RATKAISIJA:

”Komentaja! Meidät on saarrettu.”

”Hienoa! Nyt voimme hyökätä mihin suuntaan tahansa.”

– Tuntematon

 

VALITTAMINEN:

”Voittajat harjoittelevat, häviäjät voivottelevat.”

– Tuntematon

ARVOSTELEMINEN:

”Typeryksetkin arvostelevat, tuomitsevat ja valittavat, mutta ymmärtäminen ja sallivuus vaatii tahdonvoimaa ja itsehillintää.”

–  Dale Carnegie

 

Larssen sanoo: ”Elämä on nyt, juuri nyt”. Voit suunnitella tulevaisuutta tai murehtia mennyttä, mutta elää voit vain tässä hetkessä. ”Carpe Diem” ei ole Larssenin sanoma, sillä se millaisessa hetkessä saamme olla läsnä on suunnitelmallisuutemme ja ponnistelujemme summa. Pienet askeleet tai pieni positiivinen suunnan korjaus virrassa muuttuu yli ajan suureksi harppaukseksi. Paras tarkistus siitä, missä nyt mennään on kysyä itseltä: ”Miltä nyt tuntuu?”

Larssen summaa itse kirjansa kahteen virkkeeseen:

”Hetkessä elämistä voi harjoitella. Se on taito, jonka voi oppia”.

 

– Sami Suominen

 

Erik Bertrand Larssen: VAHVA, Bazar Kustannus Oy, 2018 Liettua

Vinkkaa kaverille!Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on LinkedInEmail this to someone