Miksi pitäisi olla kiinnostunut tarinankerronnasta? Saatko porukassa oman sanomasi esiin? Kuunnellaanko sinua? Puhuttaessa tarinankerronnasta ajatus menee herkästi nuotiopiiriin tai jopa kansalliseepokseemme Kalevalaan. Tarinankerronta on kuitenkin ollut viime vuodet vahvasti esillä keskusteltaessa niin johtamisesta kuin myymisestäkin. Miten tämä muinainen tapa siirtää tietoa sukupolvelta toiselle toimii ja mikä on se rakenne taustalla? Millä saamme viestimme läpi kuulijaan, ja voimme muuttaa hänen ajatteluaan tai käyttäytymistään?

Doug Lipman on pureutunut syvästi aiheeseen.  Tulkitsemalla hänen kirjaansa ”Improve your storytelling” rakensin itselleni alla olevan kaavion mukaisen summauksen hänen kirjansa pääsanomasta.

 

Kaikki elementit, mitä puheessamme tai tarinassamme on mukana, tähtäävät vuorovaikutukselle asetettua tavoitetta kohti. Kuitenkin meidän pitää lähteä perusteista liikkeelle rakentaaksemme polkua kohti tavoitettamme. Lipmanin ”Basics” sopii mielestäni hyvin vaikuttamisen kivijalaksi. Meidän pitää olla läsnä tässä hetkessä ja tarinamme polun ja kaaren pitää vaikuttaa tähän hetkeen. Se ei voi olla irrallinen mukava kertomus ilman siltaa tavoitteeseen. Tyylimme asian esittämiseen on tärkeä, sillä yhdessä tarinan käänteiden ja sisään rakennetun mystiikan kautta saamme rakennettua kuvaa kuulijan mielessä. Tarinan kerronnan tehokkuutta ei voi mitata ajassa ja faktojen siirron nopeudessa. On tarkoitus rakentaa pitkävaikutteista muistijälkeä. Kannattaa siis harkita muita tapoja päivän työlistan kommunikointiin.

Kuvan tarkkuuden luonnissa meidän tulee harkita, kuinka yhtenäinen kuvan tulee olla ja kuinka paljon on hyvä jättää tilaa kuulijan tulkinnalle.

Pelkästään puhutulla kielellä kuvan tarkkuus voi olla vain hieman sinne päin. Ilmaisussamme äänensävyt, olemuksemme, ilmeemme ja eleemme vaikuttavat kuvan tarkkuuteen. Mielikuvaa voidaan toki teroittaa visuaalisin kuvin ja itse ympäristö ja tunnelma vaikuttaa myös kuvan rakentumiseen. Sanomalla ”terve” salin perältä luo toisen tunnelman kuin edestä tai kuulijoiden joukosta.

Suhteessa tarinaan Lipman alleviivaa käyttämäänsä lyhennettä MIT (Most important thing) eli tärkeimmän sanomamme merkitystä. Ilman sanomaa tarinalla ei ole merkitystä, ja se on vain ajanvietettä tai pahimmillaan ajanhukkaa. Jotta sanoma saadaan kirkkaana läpi tarvitsee meidän rakentaa tarinallemme struktuuri. Mitä tapahtuu milloinkin ja mikä on kussakin osassa tärkeää?

Suhteessa kuulijaan meidän pitää määrittää kenen hyödyksi tarinaa kerrotaan. Olemmeko rakentamassa omaa osaamistamme tarinalla vaikuttamisella, vai onko tarkoituksena saada muutosta kuulijoissa ja johdattaa sanoman muuttumista tekemiseksi? Suhteessa itseemme on kysymys siitä, kuinka suhtaudumme tilanteeseen ja miten vapautuneesti pystymme toimimaan. Jännitys on energiaa, jonka voi johtaa innostuneisuuteen tai jäätymiseen. Palaute ja arvostelu saa meidät kehittymään; nostamaan tasomme tarinankertojana pala palalta.

TÄRKEIMMÄT OPIT:

Kahtena kirjan tärkeimpänä oppina nostaisin esiin: Struktuuri ja MIT.

Ensin Lipman identifioi tärkeimmän sanomansa (MIT) eli mitä hän haluaa tarinallaan viestiä. Tämä on pyramidin huippu, johon koko kerronnalla tähdätään. Tämän jälkeen hän jakaa tarinan vaiheisiin:

Joka rakentaa tarinan vaiheet ja kerronnan pääpointit. Vasta viimeisenä Lipman rakentaa vaiheiden alle tarinan yksityiskohdat, joista kukin episodi rakentuu. Näin rakennamme tarinankerrontamallin, jossa meidän ei tarvitse kertoessamme muistaa joka käänteen sanamuotoja ja yksityiskohtia. Kertojalle on ok unohtaa yksityiskohtia pyramidin alakerrasta, ja silti hänellä pysyy sanoma kasassa, ja hän pystyy olemaan hetkessä kuulijoidensa kanssa. Vain olemalla kuulijan kanssa hetkessä, pystymme todella viemään kuulijaa eteenpäin ja pitämään häntä tapahtuman saaja-osapuolena.

Kirja pitää lupauksensa tarinankerronnan parantamisesta.  Kirja voisi mielestäni luvata vielä paljon enemmän. Lipman rakentaa selkeän kaavan suunnitelmalliseen ja voimalliseen vaikuttamiseen. Vaikuttaminen on mielestäni laaja käsite, joka avautuu aina arjen kanssakäymisestä, myyntitilanteisiin ja esiintymisiin.

 

– Sami Suominen

 

Dough Lipman, Improve Your Storytelling, 1999, August House, USA

Vinkkaa kaverille!Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on LinkedInEmail this to someone