Useimmat meistä jäätyy, kun tiellemme tulee vastoinkäymisiä matkalla kohti tavoitteitamme. Jokainen vastoinkäyminen on kohtaajalleen uniikki, mutta reaktiot, joita vastoinkäymiset aiheuttavat, ovat verrattain yhteneväisiä.  Pelko, turhautuminen, toivottomuus, tietämättömyys ja viha ovat yleisimpiä vastoinkäymisistä heränneitä tunteita.  On olemassa kuitenkin ihmisiä, joilla on taito kääntää vastoinkäymiset voimakseen.

Kirjassa The Obstacle is the way amerikkalainen Ryan Holiday raottaa – joskaan ei erityisen konkreettisesti – kuinka vastoinkäymiset voi kääntää voimakseen. Hän lienee kuitenkin itsessään varsin hyvä esimerkki, koska 19-vuotiaana hän droppasi korkeakouluopinnoistaan. Tämä päivänä Holiday on edelleenkin vasta 30-vuotias, mutta erittäin kokenut ja arvostettu kirjailija, markkinointiosaaja ja kolumnisti.

Holiday linjaa, että useilta meistä puuttuu metodit ja raamit, joiden avulla kykenee näkemään ”surkeiden sattumusten sarjan” arvokkaina oppitunteina. Holidayn mukaan tarkoitus ei ole se, että ajattelisimme ”ei tämä nyt niin paha ole”, vaan sen sijaan ajattelisimme: ”Minä voin kääntää tämän hyväksi.”

 

”Vastoinkäyminen polullamme rakentaa uuden polun. Älä koskaan unohda , että jokainen vastoinkäyminen on mahdollisuus parantaa taitojasi..”

 

Holidayn opit on lainattu stoalaisesta filosofiasta, joka tulee kirjan esimerkeissä ja tarinoissa vahvasti läpi. Holiday tekee kuitenkin filosofiansa myymisen taidokkaasti; ei tyrkyttäen, vaan sopivissa annoksissa tarinaan mukaan ujuttaen. Hänen referensseinään on kovia nimiä, kuten Theodore Roosevelt, Rockefeller ja Stockdale. Stoalaisen filosofian mukaan vastoinkäymisten voittamiseen onkin kolme kriittistä askelta:

 

Perception – Action – Will

1. Asenteemme ja suhtautumisemme

Mikä on meidän lähestymistapamme? Mikä on intuitiivinen ajattelumme ja mitä aivomme puhuvat asiasta meille itsellemme? Millä ajattelumallilla vastaanotamme ongelman?

2.Energia ja luovuutemme Millä palastelemme vastoinkäymisen mahdollisuudeksi?

3.Jalostaminen ja sisäisen motivaation ylläpito Tämä auttaa meitä hallitsemaan pettymyksiä ja vaikeuksia.

 

Tässä yhdistyy kolme itsenäistä, yhdistävää ja toisistaan riippuvaista toimintoa; näkemys, toiminta ja tahto. Kaikkia osia tarvitaan, jotta vastoinkäyminen voidaan voittaa.

 

Omakohtainen – lopulta siunaukseksi muuttunut – vastoinkäyminen, oli perheyrityksessämme joutuminen markkinan mullistuksessa tilanteeseen, jossa piti tehdä päätöksiä suunnasta ja erilleen kasvamisesta. Perheyrityksessämme olimme aina uskoneet filosofiaan ”vaikka läpi harmaan kiven”.  Toteutimmekin filosofiaa menestyksekkäästi yli vuosikymmenen ajan. Toinen vallitseva uskomus meillä oli, että yhtiö on perhettä varten, ja sitä ei ole tarkoitus myydä eikä lopettaa. Tony Robbinsilta sain hiljattain oppia, että alusta lähtien pitää olla olemassa exit-strategia, sillä ilman exit-strategiaa olet vain operaattori, etkä omistaja. Exitiä ei tarvitse käyttää, mutta ilman exit-mahdollisuutta, olet jumissa yrityksessäsi. Näin kävi myös meille. Olimme liian syvällä omassa filosofiassamme.

Tuo ”koulu” oli minulle erittäin kallis, mutta ilman tätä koko lähipiiriäni ravistellutta vastoinkäymistä, en olisi astelemassa nykyisiä askeleitani. Tuskin kirjoittaisin tätä blogikirjoitustakaan. Erityiskiitos  siis perheelleni ja kanssakulkijoilleni. Holiday viittaa esimerkeissään latinankieliseen sanontaan, joka on hänen mukaansa kokoaa stoalaisuuden yhteen lauseeseen:

 

Veres acquirit eundo eli keräämme voimia edetessämme.

 

– Sami Suominen

 

Ryan Holiday, The Obstacle is the way, APenguin Random House Company, 2014

Antony Robbins: Business Mastery, Amsterdam June 2017

Marcus Aurelius: Meditations, Random House Company, England 2002

Vinkkaa kaverille!Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on LinkedInEmail this to someone

Elämässä tulee välillä vastaan haasteita. Toisinaan haaste saattaa olla kirjan muodossa. Kun teksti on peräisin menneiltä aikakausilta, haastaa se lukijaa tapahtumaympäristön ja kieliasun kanssa. Onneksi meillä on käytössä netti ja Wikipedia, joka antaa tukea ja näkökulmia, kun oma tietämys saa vastapalloja.

Clausewitz oli Prussian kenraali, joka taisteli Napoleonoia vastaan. Kenraali Clausewiz oli tarkka opeistaan ja tarinoistaan. Keskeneräistä työtä ei saanut julkaista, ja hänen muistiinpanonsa ja oppinsa keräsinkin yhteen hänen vaimonsa kenraalin kuoltua. Kirja julkaistiin vuosi Clausewizin kuoleman jälkeen 1832. Edelleen tänä päivänä kenraalin kootut opit ovat aktiivisessa opetuksessa sotakouluissa.

Wikipedian mukaan Clausewitzin määritelmä sodasta on: Sota on väkivaltainen toimi, jonka tarkoituksena on pakottaa vastustaja noudattamaan meidän tahtoamme. Clausewitz käsittelee sotaa ilman politiikan tai moraalin vaikutteita, jotka ovat henkilösidonnaisia.

William Pietersen Columbian yliopiston blogissa kiteyttää selkokielisesti kenraalin opit:

 

  1. Jotta voimme menestyä strategiassamme, meidän tulee ensin ymmärtää, mikä on strategiamme.

Strategistin taito on tunnistaa tuleva kriittinen käännekohta. Käännekohtaan tulee satsata kaikki paukut poistaen voimavaroja toissijaisista kohteista ja jättämällä vähäpätöisemmät tavoitteet huomiotta.

Tunnista: hyvä strategia lähtee aina liikkeelle tilanneanalyysista, jolla aikaansaadaan syvällinen ymmärrys kilpailuympäristöstä ja omasta todellisuudestamme.

Kriittinen käännekohta: Tätä Pieters pitää voittavana toimintamallina; keskeisenä animoituna ideana, jonka ympärille meidän pitää organisoida kaikki päätöksemme ja aktiviteettimme voittaaksemme kilpailijamme. Kun olemme tunnistaneet käännekohdan, kaikki kiteytyy fokukseen ja päättäväisyyteen.

Keskitä: Keskitä kaikki. Ei siis pelkkiä fyysisiä voimavaroja, vaan myös ihmisten sydämet ja mielet.

Poista: Jokainen uusi asia, jonka päätämme tehdä, on poissa panoksestamme kaikesta muusta. Tekemällä päätöksiä päätämme myös siitä, mitä emme tule tekemään.

Jätä huomiotta: Voittava strategia tarvitsee kurinalaisen mielen ja suoraselkäisen luonteen. Ei häiriötekijöitä, ei sivuhommia, vaan meidän tulee pitää mielemme pääasiassa.

 

  1. Strategia ja suunnittelu eivät ole sama asia.

Taktiikka on se toimintamalli, jota käytetään yksittäisessä taistelussa, kun strategia taas on se oppi tai doktriini, jota käytämme koko sodan voittamiseksi. Strategiaa on se, että taistelemme oikeat taistelut, ja taktiikkaa se että toimimme voittavasti jokaisessa valitussa taistelussa. Strategian avain rooli on määrittää voittava toimintatapa. Tapa, johon kaikki muu toiminta pohjautetaan.

Suunnittelu on myös tärkeää, mutta se ei ole strategian vaihtoehto. Me emme rakenna strategiaa suunnitelmalla, vaan me jalkautamme strategian suunnitelmalla. Esimerkiksi budjettisi tulisi olla taloudellinen näkemys strategiastasi, eikä päinvastoin. Oikea järjestys on tärkeää: ensin strategia ja sen jälkeen vasta suunnittelu.

 

  1. Minkä tahansa strategian vahvuus piilee sen yksinkertaisuudessa.

Suunnittelun yksinkertaisuus kasvattaa energiaa toteutukseen. Yksinkertainen idea on varmin tie menestykseen. Voittava yksinkertaisuus siitä, mitä tavoittelemme.

Strategian tarvitsee olla kielellä, jonka jokainen organisaatiossa ymmärtää ja jota jokainen pystyy seuraamaan. Monimutkaisuus halvaannuttaa ja yksinkertaisuus voimaannuttaa. Johtajien tulee voida kirkastaa strategia mukaansatempaavaan sanomaan. Käyttäen esimerkkejä, kuvia ja vertauksia, jotka tuovat kannustimia toimintaan.

Kirjailija-professori Peter Druckerkin on todennut: “The first task of a leader is to be the trumpet that sounds the clear sound.”

 

  1. Kilpailu on vuorovaikutteista, ei staattista.

Osa kenraaleista huomioi vain yksisuuntaisen toiminnan, kun taas sota koostuu jatkuvasta vuorovaikutuksesta vihollisen kanssa. Mikään strategia ei selviä ensimmäisestä kosketuksesta vihollisen kanssa.

Yksi suurimmista strategistejen virheistä on kilpailun huomiotta jättäminen. Me toimimme mielikuvasta, jossa kilpailijat pysyvät paikallaan ja olemme itse ainoa, joka liikkuu. Tämä tapahtuu erityisesti silloin, kun meillä itsellä on kirittävää. Kilpailijat tulee juoksemaan niin kovaa kuin pystyvät, joten kiriäksemme meidän tulee juosta vielä kovempaa.

Tehdessämme valintoja, meidän tulee nähdä maailma kilpailijoidemme silmin. Mitkä tulee olemaan heidän todennäköisimmät vastatoimensa meidän siirtoihimme? Miten me sulatamme nämä? Roolipeli on toimiva malli määrittää juonien todennäköinen lopputulema. Menestys tullee vain ajattelemalla useamman askeleen eteenpäin.

 

  1. Moraali on kaiken kulmakivenä.

Sota on moraalin ja fyysisen voiman koetus. Lopulta se kulminoituu moraaliin, eikä fyysiseen voimaan, mitä kautta kaikki sotatoimet on ohjattu. Moraaliset osatekijät ovat näin perimmäiset vaikuttimet sodan lopputulokseen.

Clausewitz tekee olettaman, että kun tahdot taistella, olet voittanut sodan. Hän toteaa myös, että hallitsevilla joukoilla on yleensä täysivaltainen perheen ja kotijoukkojen tuki. Kun kannustusjoukot puuttuvat, itse-epäily kasvaa ja motivaatio kyseenalaistuu.

 

  1. Strategia tarvitsee dynaamisen prosessin.

Tarvitsemme filosofian strategian ympärille, joka pitää sisällään siemenen jatkuvalle uusiutumiselle. Tällä tarkoitetaan tapaa, jolla voi kartoittaa strategiaa epävakaissa olosuhteissa.

Kovalla puristuksella kirjasta sai tärkeää oppia irti. Opin ulossaantiin vaadittiin sitkeyttä ja päättäväisyyttä. Lopputulemana syntyikin itselle kysymys: oliko lopulta oppi itse sanoma vai se prosessi, jolla sain opin irti kirjasta? Tämä kirja ei mene ihan iltalukemissuosituksiin, mutta toimii johtimena haastaviin keskusteluihin ryhmässä. Koska kenraalin oppit ovat läpäisseet ajan antamat haasteet, ovat ne edelleen skarppia tavaraa.

 

– Sami Suominen

William Pietersen: Carl Von Clausewitz on War: Six Lessons for the Modern Strategist, Columbia business school blogi

Wikipedia:Absoluuttinen sodankäynti

Wikipedia: Carl von Clausewitz

Vinkkaa kaverille!Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on LinkedInEmail this to someone